KOIRATANSSI

Voit tilata itsellesi tai ryhmällesi:

Koiratanssiesityksen
Koiratanssikoulutusta
Ohjelmanumeron lastenkutsuille (lapset voivat osallistua)


Ota yhteyttä p. 0400-208586 / Yael, 30 euroa / tunti.

Koiratanssiesitys Messukeskuksessa / Yael

Isovillakoira tanssii

Carolyn Scott & Rookie -> tuosta voi aina hakea innoitusta omaan esitykseen

Koiratanssiyhdistys Tahtitassut

Blogini / koiratanssi

Koirarotuja, joita on ollut kursseillamme

***

Harrastimme aktiivisesti tokoa ja agilitya, kun syksyllä 2004 sitten alkoi tuntumaan, että toko kyllästytti sekä koiraa että ohjaajaa. Liikkeet olivat aina samoja ja vaikka kuinka harjoitteli, aina tuntui olevan hiottavaa. Tokokokeissa koira toimi aina eritavalla kuin harjoituksissa, mikä sinällään ei ollut yllätys, mutta harmillista silti, kun harjoituksissa kaikki meni jo niin hyvin…
Sitten kuulimme koiratanssista ja innostuimme: luovuutta, vaihtelevia liikkeitä, musiikkia, vapautta… Ei enää tylsää junnaamista alokasluokan liikkeiden kanssa. Niinpä liityimme Tahtitassuihin ja pääsimme harrastuksen alkuun. No totuuden nimessä, ei se ehkä ihan niin ruusuisista sitten loppujen lopuksi ollut. Itse asiassa oli yllättävää kuinka haastavaa helpolta näyttävän esityksen toteuttaminen lopulta oli.

Koiratanssin hauskuus on ehdottomasti sen luovuudessa, voi opettaa koiralleen temppuja ja miettiä, miten ohjaaja ja koira esiintyvät yhdessä musiikin tahdissa. Koiratanssissa on ensin päätettävä musiikki. Musiikin tulisi sopia ohjaajan olemukseen ja koiran luontaiseen tapaan liikkua, mielellään sen tulisi olla myös yleisöä ja tuomareita miellyttävää, kiehtovaa ja mukaansa tempaisevaa. Musiikki ei saa olla liian lyhyt eikä liian pitkä.

Kun valmistuimme ensimmäisiin kisoihimme, oli ensimmäinen haasteemme löytää musiikin editointiohjelma tietokoneeseen. Yksi vaihtoehto oli käyttää ohjelmaa, joka löytyy osoitteesta http://www.polderbits.com/ . Meidän oli opeteltava käyttämään ohjelmaa niin, että musiikki saatiin luontevasti typistettyä kahdeksi minuutiksi. Istuimme erinäiset hetket porukalla tietokoneen ääressä ja mietimme, mikä osa kappaleesta voitiin leikata pois ilman, että kappaleesta tulee torso. Välillä saimme hyvät naurut, kun leikkaus epäonnistui ja lopputulos oli sen mukainen (huomaisikohan yleisö / tuomarit tuota?).

Kun musiikki oli valittu ja se oli sopivan mittainen, koira mukaan ja kentälle harjoittelemaan. Ensin ohjaaja pyörähteli musiikin tahdissa ilman koiraa, kunnes oli suunnilleen saanut tuntuman musiikkiin ja sen rytmiin. Sitten ainakin meillä tuli klassinen paniikkihetki, mitä ihmettä koiramme oikein osaa tehdä. Seurata, istua, mennä maahan, apua. Lähdimme siis siitä, mitä koira osaa tehdä. Alussa koira vain seurasi musiikin tahdissa liikkuvaa ohjaajaa. Sitten kun liikeratojen kuviot alkoivat hahmottua, aloimme hioa esitystä: tuossa koira voisi pysähtyä, tuossa pujotella, tuossa pyörähtää.

Tässä vaiheessa tuli ikävä tokon helppoutta, riitti kun koira osasi seurata vasemmalla puolella. Nyt täytyy tunnustaa, että palasimme keväällä tokokentille ihan vain siksi, kun toko on niin helppoa. Mutta emme toki antaneet periksi koiratanssissakaan vaikka paniikki meinasi tulla.

Jotta kauhun tasapaino olisi säilynyt ja motiivi olisi pysynyt kohdallaan, ilmoittauduimme Janakkalan kisoihin. Kisajännitystä ei ollut sillä kisaamme paljon agilityssa, mutta kisaa edeltävä päivä meni esitystä harjoittelemalla. Valmistauduimme pohjatuloksiin osallistumalla kisoihin kahdella koiralla (agilitymetodi: ”ei harmita yksi epäonnistunut suoritus niin paljon, kun voi miettiä kahden epäonnistuneen radan heikkoja kohtia”).

Iloiseksi yllätykseksi talven harjoittelu ei ollut mennyt hukkaan, vaan Niina nousi mustana hevosena harjoitusluokassa toiseksi. Mustana hevosena meille, sillä Nooran kanssa oli harjoiteltu koko talvi, esiinnytty Stockmannilla ja osallistuttu Richard Curtisin koulutukseen. Niinan piti olla se koira, joka pelkää omaa varjoaan, eikä uskalla liikkua mihinkään. No, ilmeisesti se pelkäsi siellä niin paljon, että päätti pysyä ohjaajan kannoilla tiukasti, ettei jäisi yksin kentälle. Noora, joka ei pienistä hätkähdä, päätti ottaa rennosti ja haahuili kentällä nuuskimassa ja tutustumassa kaikkiin mahdollisiin hajuihin.

Nyt kun tämän vuoden kausi on onnellisesti ohi (meillä agilityssa kesä on kilpailukausi ja talvi harjoittelukausi), olemme pohtineet miten tästä eteenpäin. Tokokentille palasimme, koska se oli niin helppoa. Koiratanssi on hauskaa, joten sitäkin haluamme jatkaa. Meille suurin ongelma oli viime talvena harjoitustilan puute. Koiratanssi vaatii enemmän tilaa kuin tokoharjoittelu. Se vaatii myös musiikin ja jos joku naapurini lukee tätä, esitän julkisen anteeksipyynnön musiikin huudattamisesta parkkipaikallamme (sähköt vedetty roikalla kotoa). Uskoisin, että koko naapurustomme osaa Yackety Sax- ja I Will Survive –musiikit ulkoa tässä vaiheessa, niin kuin myös mökkinaapurimme...

Temppuja:

Käskyt: