|
Kun olin lapsi,
isäni rakensi undulaateilleni ison häkin noin
2x2x0.5 m. Undulaatit olivat päivittäin vapaana
huoneessani ja söivät käytännössä verhotankoni
ja olohuoneessa äitini peikonlehden. Tipi oli
ensimmäinen undulaattini. Se oli keltainen ja
täysin kesy. Se tykkäsi istuskella olkapäälläni
ja nyppiä huuliani. Kun tein läksyjä, se
juoksenteli koulukirjojeni päällä ja yritti
ottaa kynää itselleen.
Undulaattien hankinta
Undulaatteja voi ostaa kasvattajilta
poikasina, yksityisiltä ihmisiltä aikuisina tai eläinkaupoista.
Jos ostaa kasvattajalta, saa usein hyvin
hoidetun, käsikesyn yksilön. Jos lintujen kanssa on touhuttu paljon,
niin niiden kesyttäminen on helpompaa. Jos ostat jo aikuisen yksilön, se
voi olla hyvinkin kesy tai arka. Aikuisen linnun kesyttäminen voi olla
haasteellista, jos se ei ole tottunut ihmisiin. Eläinkaupassa harvoin
ehditään touhuamaan lintujen kanssa, joten ne ehtivät villiintyä, jos
ovat siellä kauan. Toki eläinkaupastakin voi löytää kesyjä yksilöitä.
Miksi kesy lintu? Jos olet hankkimassa
ensimmäistä lintuasi, on siitä paljon enemmän iloa, jos se on kesy ja
viihtyy ihmisen seurassa. Toki kesy lintu vaatii paljon omistajansa
aikaa ja huomiota. Undulaatteja pitäisi aina ottaa kaksi kappaletta,
sillä ne todella nauttivat lajikumppaninsa seurasta. Harvalla ihmisellä
on aikaa seurustella lintunsa kanssa niin paljon kuin sen lintukaverilla
on. On aina surullista katsella undulaattia, joka hakkaa peiliä
kontaktin toivossa.
Undulaattien hoito
Undulaattien hoito on helppoa ja perustuu
säännöllisyyteen. Päivittäin on päästettävä linnut lentelemään ja
verryttelemään siipiään. Ne on ruokittava, raikas vesi vaihdettava ja
häkki siivottava.
Parhaiten linnut viihtyvät mahdollisimman
isossa häkissä, missä niillä on paljon puuhailtavaa. Papukaijat ovat
älykkäitä lintuja ja turhautuvat pienessä häkissä istuessaan.
Eläinkaupoista saa erilaisa papukaijojen leluja, mutta niitä voi toki
rakentaa itsekin.
Parhaat ohjeet undulaatin hoidosta saat,
kun lainaat / ostat undulaattien hoitoa käsittelevän kirjan. Suomen
papukaijayhdistys julkaisee Siipipeililehteä.
Undulaattien
historia
Vuonna 1770
kapteeni James Cook löysi Australian, yksi sen
ihmeistä, joista merimiehet kertoivat, olivat
kauniit pienet vihreät linnut, jotka lensivät
isoina parvina. Lintuparvet olivat niin paksuja,
että ne peittivät auringon ohi lentäessään.
Kuolleet puiden rungot muuttuivat "eläviksi",
kun pienet vihreät "lehdet" täyttivät kuolleet
oksat.
Kun ensimmäiset
maahanmuuttjat saapuivat, he kysyivät
aborginaaleilta elekielellä, miksi lintuja
kutsuttiin. Aborginaalit vastasivat uudelleen ja
uudelleen, jotain mikä kuulosti "betchery-gah"
ja maahanmuuttajat alkoivat kutsua lintuja
nimellä "budgerigar".
Monia vuosia
myöhemmin, kun kielitieteilijät käänsivät
aborginaalien kieltä, he huomasivat, että sana
itse asiassa tarkjoitti "hyvää syödä".
Luonnontieteilijät
Shaw ja Nodder nimesivät lajin vuonna 1805
Melopsittacus Undulatukseksi. Vuonna 1840
undulaatit olivat vielä tuntemattomia Australian
ulkopuolella, mutta sitten luonnontieteilijä
John Gould toi ensimmäiset neljä lintua
Englantiin. Niiden suosio oli valtava ja hinnat
alussa tähtitieteellisiä.
1870 ensimmäinen
värimutaatio syntyi Belgiasssa ja aiheutti
sensaation. Se oli keltainen punaisilla
silmillä. Huolimatta monista yrityksistä,
värimuunnosta ei saatu toistumaan. 1900-luvun
alussa syntyi ensimmäinen sininen lintu. Mutta
vasta 1910 ensimmäinen sininen lintu nähtiin
lintunäyttelyssä.
Vuonna 1025
perustettiin ensimmäinen undulaattiyhdistys
"Budgerigar
Society" Englantiin, sen suojelijaksi
tuli kuningas George V 1930, yhdistys on
edelleen olemassa. Sekä kuningatar äidillä että
kuningatar Elisabeth II on undulaatteja.
|
