|
Alkuperäinen ilmoitus 1.5.2002
Boriksen omistajan äiti otti meihin yhteyttä toukokuun alussa ja
pyysi meitä ottamaan Boriksen. Hänellä oli ollut vaikeuksia tulla
toimeen Boriksen kanssa ja kasvattaja oli kehoittanut ottamaan meihin
yhteyttä. Boris on 4.5-vuotias keskikokoinen aprikoosiuros. Boris oli
alunperin tyttären koira, mutta jäi sitten vuoden päästä äidin
hoidettavaksi.
Äidin avomies hoiti Borista, mutta kun avomies kuoli syksyllä, äiti
ei pärjännytkään Boriksen kanssa. Boris ei anna äidin käsitellä itseään
ja äiti pelkää Borista. Boris on asunut maalaistalossa, joten se ei ole
tottunut muihin koiriin, ihmisiin jne. Boris on aina ulkoillut hihnassa
tai ollut ulkona juoksulangassa, vapaana ollessaan se on karannut
kylille. Kun naapurin oli pitänyt käyttää se ulkona, se oli mennyt
sängyn alle piiloon, eikä suostunut tulemaan pois.
Juttelin Boriksen kasvattajan kanssa. Hän on trimmannut Borista
neljään kuukauden välein. Boris ei ole koskaan purrut kasvattajaa ja
antaa kasvattajan trimmata turkkinsa. Kasvattajan mielestä koiraa on
helppo käsitellä, mutta sen käsittelijän tulee olla napakka.
Boriksella on paperit ja kasvattaja on valmis auttamaan turkin
hoidossa. Boris etsii uutta kotia, mutta en suosittele Borista
ensimmäiseksi koiraksi.
19.5.
Boris tuotiin perjantaina sovitusti meille ja teimme viralliset
paperit ja juttelimme Boriksesta ja sen tavoista. Olimme jo aiemmin
sopineet kasvattajan kanssa, että kun koira tulisi meille virallisesti,
laittaisimme sen tiedot villakoirakerhon pentuvälitykseen. Se oli
omistajallekin ok. Emme tehneet sitä aikaisemmin, sillä omistaja tahtoi
minut yhteyshenkilöksi, mutta minä taas en voi myydä koiraa, jota en ole
koskaan nähnyt.
Kun Boris tuli meille, odottelin hyvinkin arkaa otusta. Boris tuli
kuitenkin häntää heiluttaen ja veti melkein karmit mukanaan sisään. Se
tervehti iloisesti ja antoi silittää itseään. Tarkkailin Borista parin
tunnin ajan. Se oli utelias ja tutki kaikki paikat. Se leikki tyttäreni
kanssa lattialla ja seurasi poikaani kerjäten keksejä.
Boris oli iso keskikokoiseksi villakoiraksi ja melkoisen lihaksikas.
Kun se yritti astua tytärtäni, tämä oli hätää kärsimässä. Tilanne
laukesi tytön mentyä yläkertaan.
Illalla vein Boriksen sijaiskotiin. Automatka sujui hyvin. Boris oli
tottunut automatkailija. Ongelmat alkoivat sijaiskodissa istuessamme ja
juodessamme teetä. Kun Marjatta yritti silittää Borista, se hyökkäsi
täysin varoittamatta melko rajusti Marjattaa päin. Marjatta sai
kuitenkin vetäistyä kätensä pois ja tilanne laukesi.
Kun olin lähdössä pois ja Marjatta piteli kaulapannasta kiinni (kuten
olin itsekin tehnyt Borikselle useamman kerran meillä lasten tullessa ja
mennessä sisään ja ulos sekä Boriksen omistajien lähtiessä), Boris
hyökkäsi taas. Menin jo autoon, kun muutin mieleni ja soitin kysyäkseni
kysyäkseni, kuinka oli käynyt. Boris oli hyökännyt uudestaan rajusti ja
purrut ison syvän haavan Marjatan käteen. (Haavaan laitettiin kolme
tikkiä.)
Luonnollisesti otin Boriksen mukaani ja häntää heiluttaen se antoi
laittaa hihnan ja hyppäsi taas autoni takaosaan. Soitin Boriksen
alkuperäiselle omistajalle ja kerroin mitä oli tapahtunut. Hän olisi
halunnut, että vien Boriksen suoraan lopetettavaksi. En kuitenkaan
voinut suostua pyyntöön, sillä he eivät olleet antaneet koiraa minulle
lopetettavaksi, vaan etsiäkseni sille uuden kodin. Toinen syy oli, että
villakoirarescuella on nolla euroa tilillään, enkä halunnut maksaa
lopetuskustannuksia omasta lompakostani. Soitin kotiin ajaessani
kasvattajalle ja juttelimme pitkään. Hän suositteli ehdottomasti koiran
lopettamista.
Boriksen omistajat tulivat hakemaan Borista ja juttelimme vielä
lisää. Kävi ilmi, että he olivat vieneet jo talvella Boriksen
eläinlääkärille lopetettavaksi, mutta Boris oli siellä heiluttanut
häntää, antanut rokottaa ilmeenkään värähtämättä, joten mieseläinlääkäri
oli kieltäytynyt lopettamasta Borista. Kysäisin myös, onko Boris koskaan
käyttäytynyt agressiivisesti sohvalla / sängyllä tai vastaavassa
tilanteessa. Kyllä, Boris ei päästä äitiä sohvaan tai sängylle, jos
sattuu itse olemaan sohvalla tai sängyllä. Joskus se myös hyökkää
kiinni, kun äiti yrittää ottaa tavaroita, esim. avomiehensä kravaatin.
Boris on avoin miellyttävä ja hyväntuulinen iso uros. Miehiä Boris
kunnioittaa. Boris myös kunnioittaa kasvattajaa ja ilmeisesti minussa
oli jotain samaa, sillä sain käsitellä sitä ilman ongelmia. Boriksella
on kuitenkin toinen puoli, joka on sille itselleen varmasti luontainen
piirre. Se on hallitseva uros, joka on hyvin tietoinen vallastaan. Jos
ihminen, jonka Boris katsoo kuuluvan valtajärjestyksessä itsensä
alapuolelle (naiset), niin se palauttaa heidät tiukasti järjestykseen.
Valitettavasti tuo piirre seurakoirassa voi johtaa hyvinkin raastupaan.
Koska Boris hyökkää ilman varoitusta ja rajusti, voi seuraava uhri
olla lapsi tai kuka hyvänsä Boriksen kohtaama ihminen, joka yrittää
silittää sitä. Boriksen ainoat vaihtoehdot ovat joko lopettaminen tai
sitten eläminen äidin kanssa maalaistalossa. Boris karkailee, joten se
voi olla vaaraksi reissuillaan. Boris myös hyökkäilee äidin kimppuun,
joten se on vaarallinen äidille.
Kun äiti oli meillä ensimmäistä kertaa, minun täytyy myöntää, etten
aivan uskonut Boriksen purevan. Se oli niin avoin ja mukava. Uskoisin,
ettei kasvattajakaan täysin uskonut äidin tarinaa. Uskon, ettei
eläinlääkäri varsinkaan uskonut tarinaa. Mutta kun näin Boriksen pimeän
puolen, ymmärsin, miksi äiti pelkäsi Borista. Minäkin olisin pelännyt.
|
