|
      b
Marsujen historiaa
Fossiliset löydöt osoittavat marsujen olemassaolon kauas Mioseeni
aikakaudelle (Miocene period) yli 18 miljoonan vuoden taakse. Marsut
tunnetaan jo antiikin ajoilta. Niiden alkuperä on Etelä-Amerikassa,
missä ne vielä tänääkin elävät villeinä. Marsut asuvat ruohikoilla,
kivisillä alueilla ja metsien läheisyydessä. Inkat kasvattivat ja
valitsivat niitä sekä ruoaksi että uskonnollisiksi ikoneiksi. Legendat
kertovat että marsut ovat mystisiä olentoja, jotka voivat parantaa
sairaita ja opastaa kuolevia.
Nykyisin Perussa, Boliviassa ja Equadorisssa paistettu marsu on
tyypillinen ruokalaji. Kauan sen jälkeen kun espanjalaiset toivat niitä
Eurooppaan 1500-luvulla, marsujen valikoiva jalostus alkoi Euroopassa
1900-luvun alussa. Marsujen alkuperä on kadonnut historiaan.
Marsut ovat erittäin sosiaalisia eläimiä ja villinä eläessään ne
kerääntyvät yhteen laumaksi selviytyäkseen. Ne eivät kaiva itse, mutta
käyttävät muiden eläimien hylkäämiä käytäviä. Ne noudattavat aina
tiukkaa arvojärjestystä. Yksi dominoiva uros on naarashaaremin ja
poikasten johtaja. Kun nuoret urokset saavuttavat täysikasvuisuuden,
vakavia kampailuja syntyy niiden ja johtajan välille. Heikoimmat urokset
luovuttavat ja ja ne ajetaan laumasta uusille asuinalueille yhden
naaraan kanssa. Vankeudessa häviäjä voi kuolla nälkään ja väsymykseen,
koska alfauros häätää sen pois juomapaikalta sekä ruoan ja nukkumapaikan
luota. On tärkeää erottaa aikuiset urosmarsut toisistaan. Kaksi urosta
voi asua rauhallisesti keskenään jos ne on steriloitu, eivätkä ne ole
koskaan olleet kosketuksissa naaraisiin.
Naaraat myös taistelevat paikasta laumassa, Mutta ne eivät karkoita
heikkoja laumasta. Alfanaaras saavuttaa oikeuden mennä minne haluaa,
milloin haluaa. Alempana sosiaalisessa järjestyksessä olevat marsut
väistävät ylempänä laumassa olevia. Yleensä kaksi vahvinta naarasta
eivät tule toimeen keskenään ja selvittelevät välejään. Jos näin käy, ne
tulisi erottaa stressin välttämiseksi.
Marsuja ei
kuitenkaan tulisi pitää yksin, sillä ne ovat
laumaeläimiä. Jos marsut eivät tule toimeen
keskenään, ne voi majoittaa kahteen
vierekkäiseen häkkiin, jossa niillä on
näköyhteys toisiinsa.
Nuoret marsut kiljuvat kovalla äänellä saadakseen ruokaa. Marsut
eivät hoida ainostaan omia poikasiaan, vaan kaikki lauman imettävät emot
huolehtivat poikasista yhdessä.
Marsurotuja on Self (yksiväriset), Nonself (kuvioidut), Crest
(rusetti), Satiinit, Karkeakarvaiset ja pitkäkarvaiset.
Marsu (Cavia porcellus)
Marsut ovat mukavia päiväaktiivisia lemmikkejä, joiden touhuilua on
mukava seurata. Ne ääntelevät monipuolisesti, viheltävät, piipittävät,
kujertavat ja kiljuvat. Joskus niiden kujertelua voi erehtyä luulemaan
linnun lauluksi.
Marsut tarvitsevat asunnokseen ison häkin, jossa tilaa pesäkololle,
ruokakupille, vihanneskupille, heinähäkille ja sen lisäksi siellä tulisi
olla tilaa kulkea. Mitä suurempi häkki on, sitä parempi, sillä marsu on
aikuisena jopa 35 cm pitkä. Oma häkkini on 89 cm x 50 cm x 59 cm
(p x l x k) ja siinä on hylly 89 cm x 25 cm, jolle voi kiivetä leveää
lautaa pitkin ja jossa on ruokakupit.
Kuivikkeena tulisi välttää hienojakoista purua, jota myydään
elintarvikeliikkeissä. Parempaa on myyntinimikkeellä "Mörtti-Röpö"
myytävä karkea puuhake. Sitä myydään lemmikkieläinliikkeissä, eikä se
pölyä laisinkaan. Puupohjaisia kissanhiekka pellettejä voi myös käyttää.
Marsut syövät marsusekoituksia ja pellettejä, jotka on tarkoitettu
marsuille, varmista viimeinen myyntipäivä. Marsut tarvitsevat
c-vitamiinilisän ruokiinsa ja ainakin seuraavissa merkeissä marsujen
ravinnontarve on huomioitu: Supa Guinea - siemenseos, KFK -
chinchillapelletti ja Bello - pelletti. Heinää on oltava aina tarjola.
Muista poistaa pilaantuvat vihannekset. Juomapullossa tulisi olla aina
raikasta vettä tarjolla. Muista, että jos pullonsuu osuu puruihin, se
tyhjenee hyvin nopeasti. Märät purut on poistettava häkistä.
Marsuissa on lemmikiksi sopimattomia yksilöitä, vältä niitä. Pyydä
aina myyjää ottamaan eläin kädelle. Jos myyjä vetää hanskat käteen tai
pitää marsua otteessa, jossa se ei voi purra, vaihda liikettä. Jos eläin
käyttäytyy rauhallisesti ja voit ottaa sen syliin, osta se. Jos
eläinkaupasta ei löydy sopivaa yksilöä, osta kasvattajalta.
Marsuyhdistys välittää kasvattajien yhteystietoja.
Kasvattajien eläimet ovat kasvaneet kotioloissa ja niitä on usein
käsitelty paljon, joten ne ovat valmiiksi käsikesyjä ja ihmisiin
tottuneita. Kasvattajat usein myyvät ylimääräiset eläimet eläinkauppaan,
joten hyviä eläimiä voi toki löytää eläinkaupastakin.
Tiedän myös eläinkauppoja, joissa murrosikäiset tytöt hoitavat
eläintenhäkkejä ja käsittelevät eläimiä paljon, jolloin ne ovat
tottuneet ihmisiin. Tärkeintä on, että eläintä (mitä tahansa lemmikiksi
ostettavaa eläintä) voi käsitellä eläimen yrittämättä purra. Eläimen
tulisi olla hyväkuntoinen, peräaukko puhdas, ei ripulia, silmät
kirkkaat, ei vuotavat, turkki takuton ja siisti, ei aivastelua tai
raapimista. Tarkkaile eläimiä puolisen tuntia eläinkaupassa. Tule vaikka
seuraavana päivänä uudestaan ja tarkkaile niitä edelleen. Pyydä myyjää
näyttämään niitä ja ota eläin syliin. Tee ostopäätös vasta sitten.
Jyrsijänäyttelyt
Jos olet kiinnostunut harrastamaan jyrsijäsi kanssa, voit osallistua
näyttelyihin.
Niissä on kaksi luokkaa, pet ja virallinen. Pet-luokkaan voi
osallistua rekisteröimättömät jyrsijät, siellä arvostellaan eläimen
kuntoa, puhtautta ja luonnetta. Virallisessa luokassa jyrsijää verrataan
rotumääritelmään ja muihin näyttelyssä oleviin eläimiin.
Jyrsijän voi rekisteröidä, kun sen rotu ja väri on määritelty.
|
