Pääsivu

Villakoira

Undulaatti

Kanarialintu

Akvaario

Gerbiili

Hamsteri

Hiiri

Rotta

Marsu

Sammakko

Tulilisko

Anolis

Leopardigekko


 

 


Perheellämme on aina ollut lemmikkejä, jotkut lajit olleet yhden eläimen eliniän, jotkut lajit jääneet pysyvästi.

Sivumme ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen: www.digipet.fi

LEOPARDIGEKKO, Eublepharis macularius

 

Leopardigekot ovat ihanteellisia aloittelijoille. Ne eivät pure, ne ulostavat kuivia ulosteita terraarion yhteen nurkkaan, ne eivät haise, ne eivät kasva kohtuuttoman kokoisiksi ja ne ovat kuvioinniltaan kauniin keltatäpläisiä.

Gekkoterraarion voi sisustaa hyvinkin kauniiksi. Koska se on valaistu, sen voi sijoittaa huoneen pimeään nurkkaan kuten akvaarionkin. Loisteputkeksi voi laittaa kasvilampun, jos haluaa kasvattaa terraariossa kasveja. Mehikasvit sopivat erinomaisesti terraarioon, sillä ne kestävät kuumuutta. Anopinkielen matalakasvuiset sukulaiset (Sansevieria trifasciata hahni) ovat kestäviä terraariokasveja. Muita sopivia lajikkeita ovat kirjotähden sukulaiset (Haworthia spp.) ja aaloet (Gasteria sp.). Terraarion tulisi olla tarpeeksi suuri, jotta liskoilla on tasaista tilaa kävellä. Taustapaperiksi on saatavissa erilaisia aavikkotaustoja.

Leopardigekot kasvavat noin 25 senttimetrin kokoisiksi, naaraat ovat hieman uroksia pienempiä. Luonnossa niitä elää Iranin itäosissa, Afganistanin etelä- ja kaakkoisosissa, Pakistanissa ja Intian luoteisosissa kivisessä autiomaassa ja kuivilla pensasaroilla, ne välttelevät hiekka-autiomaita.

Terraariossa leopardigekko voi elää 15 vuotiaaksi, mutta jopa 27 vuotiaita yksilöitä on tavattu.

Luonnossa ne syövät hyönteisiä, skorpioneja ja pienempiä liskoja.

bbb

Useimmat liskot voivat imukuppijaloillaan kiivetä seiniä pitkin, mutta leopardigekolla ei ole imukuppijalkoja, joten se liikkuu vain maan pinnalla. Tosin se pitää oksista terraariossa, joilla se voi kiipeillä.

Kahdelle gekolle ihanteellinen on noin sadan litran terraario. Älä koskaan laita kahta urosta samaan terraarioon, sillä ne voivat taistella, kunnes toinen on hengiltä. Kun urosgekko näkee toisen uroksen, se väristää häntäänsä rytmikkäästi, johon toinen uros vastaa samalla tavalla ja tappelu on valmis. Urokset tunnistavat naaraat siitä, että ne eivät väristä häntäänsä. Luonnossa gekot elävät haaremeissa, joissa on yksi uros ja jopa kymmenen naarasta.

Gekkojen sukupuolen voi erottaa kun ne ovat noin 12-15 senttimetrin kokoisia. Uroksilla erottuu selvät pullistumat sekä v:n muotoinen kuvio hännän juuressa. Uroksilla on myös leveämpi pää kuin naarailla.


Leopardigekkojen hoito

Leopardigekot eivät tarvitse ultraviolettivaloa niinkuin useimmat muut liskot, sillä ne ovat hämäräeläimiä, jotka luonnossa lähtevät saalistamaan piilopaikoistaan auringon laskiessa.

Pohjamateriaaliksi ihanteellista on eläinkaupasta saatava liskoille tarkoitettu karike. Hiekkaa kannattaa välttää, sillä gekot voivat syödä sitä vitamiinien puutteessa ja niiden suoli voi tukkeutua.

Gekot tarvitsevat yleisvalon (akvaarion loisteputkivalaisin) ja lämpölampun (pieni kynttilälamppu). Lämpölampun alla ne lekottelevat suurimman osan päivästä, lämpölampun alla lämpötilan tulisi olla noin 35 astetta. Varo, etteivät gekot polta itseään lämpölamppuun. Jotta eläinten ruoansulatus toimisi halutulla tavalla, on eläinten pystyttävä säätelemään ruumiin lämpötilaansa haluamallaan tavalla, joten terraariosta on löydyttävä myös viileämpiä paikkoja. Päivä- ja yörytmi on hyvä jakaa 12 tunnin jaksoihin ajastimen avulla. Älä jätä terraariota suoraan auringon paisteeseen.

Gekoille on hyvä järjestää talvilepo. Itse teen sen siten, että kun gekot vähentävät syömistä talven tullen, pidän kuukauden parin tauon, enkä sytytä lämpölamppua ollenkaan.

Gekot pitävät piilopaikoista, joten sisustuksessa kannataa suosia onttoja putkia. Myös kivet lämpölampun alla ovat suosittuja. Kivirakennelmissa kannattaa varmistaa, etteivät ne pääse sortumaan eläinten päälle. Sisustusta voi suihkauttaa iltaisin vedellä suihkepullosta, jolloin kosteus pitoisuus kasvaa, varmistu kuitenkin terraariosi hyvästä tuuletuksesta. Minulla on akvaario, jonka päälle on tehty kulmarimoista ja tiheästä verkosta katto.

Gekot tarvitsevat juomakupin ja ruoka-astian, josta jauhomadot eivät pääse karkuun. Sirkat olen päästänyt terraarioon, noin kolme kerrallaan. Ne aktivoivat liskoja, joiden on nähtävä vaivaa sirkkojen pyydystämisessä. Sirkat voivat stressata liskoja, joten niitä ei saa päästää terraarioon enempää kuin liskot syövät kerralla.

Gekoille on annettava kerran viikossa matelijoille tarkoitettua monivitamiinivalmistetta ja lisäkalsiumia. Leopardigekot juovat vadista. Varmista, että raikasta vettä on aina tarjolla.

Leopardigekko voi tiputtaa häntänsä kuten sisilisko, jos se kokee itseään uhattavan. Älä koskaan tartu gekkoasi hännästä, sillä tilalle kasvava ei koskaan ole entisen veroinen. Leopardigekko menettää häntänsä mukana vararasva- ja nestevarastonsa.

Leopardigekkojen lisääntyminen

Talvilepoa jäljittelen sulkemalla lämpölampun joulu-tammikuuksi. Silloin vähennän ruokintaa ja pidän vain yleisvalaisimen päällä.

Gekot munivat helposti myös vankeudessa. Ne tulevat sukukypsiksi noin kymmenen kuukauden ikäisinä.

Keväällä maalis-huhtikuussa naaras alkaa lihomaan ja munii 2 munaa 3-5 kertaa kesän aikana. Munat se kaivaa pohjamateriaaliin. Olen itse laittanut pakasterasiaan multaa hieman paksumman kerroksen ja naaras kaivaa munat siihen. Munat ovat valkoisia ja nahkakuorisia. Ne ovat noin 2 cm pitkiä ja pitkulaisia.

Munat täytyy siirtää pois terraariosta. Jos ei halua hauduttaa niitä, ne voi vain heittää pois. Jos haluaa kokeilla hauduttamista, munat täytyy siirtää erilliseen laatikkoon, jossa on ilmareikiä, mutta korkea kosteuspitoisuus. Munat tulee haudata puolittain multahiekkaseokseen. Jos munat painuvat kasaan, ne ovat hedelmöittymättömiä.

Poikasten sukupuoli määräytyy ensimmäisten kahden viikon lämpötilan mukaan. Jos päivälämpötila on 32-37 astetta, poikasista tulee uroksia, jos 26-28 astetta, niin poikasista tulee naaraita.

Poikaset kuoriutuvat noin kahden kuukauden päästä, mutta niitä ei voi laittaa vanhempiensa kanssa yhteen, sillä vanhemmat syövät ne. Älä luovu poikasista, ennenkuin olet varma, että ne syövät normaalisti. Varmista, että ostajat pärjäävät liskojen kanssa. Itse asiassa liskojen kanssa ei ole ongelmia, mutta ruokinta on taitolaji, joka kannattaa opettaa uusille omistajille.

Liskot lemmikkinä

Liskot, matelijat ja sammakot vaativat hoitajaltaan melko paljon. Ne tarvitsevat akvaarion tai terraarion. Usein ne tarvitsevat infrapunalampun, lämpölampun tai lämpömaton. Jotkut tarvitsevat talvilevon.

Ruokinnan puolesta ne voidaan jakaa kahteen ryhmään. Hyönteissyöjiin ja hedelmiä syöviin. Kummassakin on etunsa ja haittansa. Hedelmiä syövät sotkevat paljon, niiden ulosteet ovat löysiä ja sotkevat terraarion nopeasti.

Hyönteissyöjien ulosteet ovat pieniä ja kiinteitä, terraarion pitäminen siistinä on helppoa. Ruokinta tosin vaatii omat niksinsä. Jauhomatojen ja sirkkojen käsittely on alussa tottumattomalta vaikeaa, minulta meni puoli vuotta tottua siihen.

Mieheni ei käsitä mitä iloa on eläimestä, joka vain olla möllöttää, mutta ilo onkin katselemisessa. Terraarion voi sisustaa kauniiksi, luoda sinne hiekka-alueita, puunoksia, kasveja, vesipisteitä, jne. Kun sitä katselee, voi yllättäen huomata liskon lähtevän saalistusmatkalleen tai ruusukuoriaisten parittelevan.

Ruokaeläinten kasvatus

Jauhomatoja ja sirkkoja voi kasvattaa helposti itse, mutta tiettyä varovaisuutta on noudatettava. Jos kotisirkat leviävät kerrostaloasuntoon ja sirittävät joka nurkassa, desifiointiliikkeen lasku voi olla odottamattoman suuri.

Jauhomatoja (Tenebrio molitor) voi ostaa eläinkaupoista. Usein ne elävät siellä huonoissa oloissa. Nälkää näkevät jauhomadot eivät ole kovin ravitsevia. Kotiin tuotua ne laitetaan muoviseen pikkuakvaarioon (ns. Fauna-boxi), jossa on ilmareiät kannessa. Akvaarioon laitetaan esim. neljän viljan jauhoja noin 2 cm kerros. Lisäravinteena voi lisätä akvaariokaloille tarkoitettuja hiutaleita. Jauhomadot syövät myös salaatinlehtiä.

Jauhomadot lisääntyvät helposti. Niistä tulee ensin koteloita, joista kuoriutuu mustia kuoriaisia. En ole koskaan nähnyt kuoriaisten lentävän, mutta kansi kannattaa silti pitää tiukasti paikallaan.

Vaihdan kuoriaisten hiutalepohjan noin kolme neljä kertaa vuodessa. Helpoiten se tapahtuu siivilää apuna käyttäen. Siivilän läpi tippuu ulosteet pois. Sitten laitan uuden kerroksen hiutaleita puhdistettuun akvaarioon. Lisään vanhat toukat, kotelot ja kuoriaiset takaisin akvaarioon. Kerään lusikalla pois kuolleet kuoriaiset ja tyhjät kotelon kuoret säänöllisesti.

Jos kuoriaiset kiipeilevät siivilässä, ne voi nostaa ensin takaisin akvaarioon. Ulosteen joukossa voi olla pieniä toukkia, joten ulosteet on laitettava tiiviiseen muovipussiin ja suljettava tiukasti. Pussi on parasta viedä ulos välittömästi, jos sen laittaa roskikseen ja pussi rikkoontuu, voi jauhomatoja olla pian asunto täynnä. Jos olet vähänkään epävarma alussa, siivoa muoviakvaario esim. ammeessa tai pesuvadin päällä, älä ota riskejä.

Parhaiten jauhomatoviljelmä menestyy, jos erotat toukat ja kuoriaiset toisistaan. Ihanteellinen lisääntymislämpötila on 27 astetta ja toukkien säilytyslämpötila noin 5 astetta. Sekä toukat että kuoriaiset syövät kotiloita, joten jos kaikki pidetään yhdessä, kotiloista voi kuoriutua raajarikkoja kuoriaisia. Minä olen kuitenkin kasvattanut toukkia ja kuoriaisia samassa tilassa huoneenlämmössä ihan hyvällä menestyksellä.

Sirkkoja on kaksitäpläsirkkoja (Gryllus bimaculatus), joita myydään kenttäsirkan nimellä ja kotisirkkoja (Acheta domestica). Kaksitäpläsirkat lisääntyvät vain korkeassa lämpötilassa, joten riski niiden leviämisestä asuntoon on pieni. Kotisirkkoja on helpommin saatavilla, mutta ne lisääntyvät huoneen lämmössä.

Sirkat ovat parempia ravintoarvoltaan kuin jauhomadot, mutta niiden käsittely on hyvin paljon vaikeampaa. Ensimmäisen kerran kun käsittelin sirkkoja (makuuhuoneessa sänkymme päällä), olin ostanut viisi sirkkaa. Kaksi hyppäsi heti karkuun. Pelästyin päälleni sinkoavia sirkkoja ja kirkaisin, jolloin mieheni ryntäsi kysymään, mikä hätänä. Koska en halunnut huolestuttaa häntä, vastasin, ettei mitään ihmeellistä ja työnsin hänet huoneesta ulos. Sain sirkat kiinni akvaariohaavilla, mutta siitä lähtien olen inhonnut sirkkoja, vaikka nykyään osaankin käsitellä niitä.

Sirkkojen ruokintaan pätee sama kuin jauhomatojenkin, ne ovat usein nälkiintyneitä eläinkaupassa. Eläinkaupassa myydään sirkoille tarkoitettua ruokaa. Niille on myös tarjottava vettä esimerkiksi kostutessa superlonin palassa tai pullonkorkissa (varo, etteivät ne huku).

Sirkat syövät toisiaan kun vain voivat, joten järjestä niille paljon piilopaikkoja ruttaamalla paperiarkkeja palloiksi. Yksi tapa käsitellä sirkkoja on liikutella niitä vessapaperirullissa sulkemalla molemmat päät käsillä tiukasti, näin saat siirettyä sirkat omasta altaastaan liskojen altaaseen. Itse ostan sirkkoja vain muutaman kerrallaan ja syötän ne heti liskoille.

Kotisirkat lisääntyvät huoneenlämmössä, naarailla on "häntä" takajalkojen välissä. Urokset sirittävät kovaa ja korkealta. Kokemuksesta voin kertoa, että siritys kuuluu pyyhkeellä peitetystä akvaariosta suljetusta kaapista kahden suljetun välioven läpi makuuhuoneeseen yöllä. Perherauhan vuoksi en suosittele herkkäunisille. Naapurit kannattaa huomioida.

Muista aina varmistaa terraariosi kolot ja reiät, jotta sirkat eivät pääse karkaamaan huoneeseen terraariosta! Muista se myös siivotessasi terraariota ja ruokkiessasi eläimiäsi. Kotisirkat karkuteillä on katastrofi, joka ei naurata.