Leopardigekot ovat ihanteellisia
aloittelijoille. Ne eivät pure, ne ulostavat kuivia ulosteita terraarion
yhteen nurkkaan, ne eivät haise, ne eivät kasva kohtuuttoman kokoisiksi
ja ne ovat kuvioinniltaan kauniin keltatäpläisiä.
Gekkoterraarion voi sisustaa hyvinkin kauniiksi. Koska se on
valaistu, sen voi sijoittaa huoneen pimeään nurkkaan kuten akvaarionkin.
Loisteputkeksi voi laittaa kasvilampun, jos haluaa kasvattaa
terraariossa kasveja. Mehikasvit sopivat erinomaisesti terraarioon,
sillä ne kestävät kuumuutta. Anopinkielen matalakasvuiset sukulaiset
(Sansevieria trifasciata hahni) ovat kestäviä terraariokasveja. Muita
sopivia lajikkeita ovat kirjotähden sukulaiset (Haworthia spp.) ja
aaloet (Gasteria sp.). Terraarion tulisi olla tarpeeksi suuri, jotta
liskoilla on tasaista tilaa kävellä. Taustapaperiksi on saatavissa
erilaisia aavikkotaustoja.
Leopardigekot kasvavat noin 25 senttimetrin kokoisiksi, naaraat ovat
hieman uroksia pienempiä. Luonnossa niitä elää Iranin itäosissa,
Afganistanin etelä- ja kaakkoisosissa, Pakistanissa ja Intian
luoteisosissa kivisessä autiomaassa ja kuivilla pensasaroilla, ne
välttelevät hiekka-autiomaita.
Terraariossa leopardigekko voi elää 15 vuotiaaksi, mutta jopa 27
vuotiaita yksilöitä on tavattu.
Luonnossa ne syövät hyönteisiä, skorpioneja ja pienempiä liskoja.
bbb
Useimmat liskot voivat imukuppijaloillaan kiivetä seiniä pitkin,
mutta leopardigekolla ei ole imukuppijalkoja, joten se liikkuu vain maan
pinnalla. Tosin se pitää oksista terraariossa, joilla se voi kiipeillä.
Kahdelle gekolle ihanteellinen on noin sadan litran terraario. Älä
koskaan laita kahta urosta samaan terraarioon, sillä ne voivat
taistella, kunnes toinen on hengiltä. Kun urosgekko näkee toisen
uroksen, se väristää häntäänsä rytmikkäästi, johon toinen uros vastaa
samalla tavalla ja tappelu on valmis. Urokset tunnistavat naaraat siitä,
että ne eivät väristä häntäänsä. Luonnossa gekot elävät haaremeissa,
joissa on yksi uros ja jopa kymmenen naarasta.
Gekkojen sukupuolen voi erottaa kun ne ovat noin 12-15 senttimetrin
kokoisia. Uroksilla erottuu selvät pullistumat sekä v:n muotoinen kuvio
hännän juuressa. Uroksilla on myös leveämpi pää kuin naarailla.
Leopardigekkojen hoito
Leopardigekot eivät tarvitse ultraviolettivaloa niinkuin useimmat
muut liskot, sillä ne ovat hämäräeläimiä, jotka luonnossa lähtevät
saalistamaan piilopaikoistaan auringon laskiessa.
Pohjamateriaaliksi ihanteellista on eläinkaupasta saatava liskoille
tarkoitettu karike. Hiekkaa kannattaa välttää, sillä gekot voivat syödä
sitä vitamiinien puutteessa ja niiden suoli voi tukkeutua.
Gekot tarvitsevat yleisvalon (akvaarion loisteputkivalaisin) ja
lämpölampun (pieni kynttilälamppu). Lämpölampun alla ne lekottelevat
suurimman osan päivästä, lämpölampun alla lämpötilan tulisi olla noin 35
astetta. Varo, etteivät gekot polta itseään lämpölamppuun. Jotta
eläinten ruoansulatus toimisi halutulla tavalla, on eläinten pystyttävä
säätelemään ruumiin lämpötilaansa haluamallaan tavalla, joten
terraariosta on löydyttävä myös viileämpiä paikkoja. Päivä- ja yörytmi
on hyvä jakaa 12 tunnin jaksoihin ajastimen avulla. Älä jätä terraariota
suoraan auringon paisteeseen.
Gekoille on hyvä järjestää talvilepo. Itse teen sen siten, että kun
gekot vähentävät syömistä talven tullen, pidän kuukauden parin tauon,
enkä sytytä lämpölamppua ollenkaan.
Gekot pitävät piilopaikoista, joten sisustuksessa kannataa suosia
onttoja putkia. Myös kivet lämpölampun alla ovat suosittuja.
Kivirakennelmissa kannattaa varmistaa, etteivät ne pääse sortumaan
eläinten päälle. Sisustusta voi suihkauttaa iltaisin vedellä
suihkepullosta, jolloin kosteus pitoisuus kasvaa, varmistu kuitenkin
terraariosi hyvästä tuuletuksesta. Minulla on akvaario, jonka päälle on
tehty kulmarimoista ja tiheästä verkosta katto.
Gekot tarvitsevat juomakupin ja ruoka-astian, josta jauhomadot eivät
pääse karkuun. Sirkat olen päästänyt terraarioon, noin kolme kerrallaan.
Ne aktivoivat liskoja, joiden on nähtävä vaivaa sirkkojen
pyydystämisessä. Sirkat voivat stressata liskoja, joten niitä ei saa
päästää terraarioon enempää kuin liskot syövät kerralla.
Gekoille on annettava kerran viikossa matelijoille tarkoitettua
monivitamiinivalmistetta ja lisäkalsiumia. Leopardigekot juovat vadista.
Varmista, että raikasta vettä on aina tarjolla.
Leopardigekko voi tiputtaa häntänsä kuten sisilisko, jos se kokee
itseään uhattavan. Älä koskaan tartu gekkoasi hännästä, sillä tilalle
kasvava ei koskaan ole entisen veroinen. Leopardigekko menettää häntänsä
mukana vararasva- ja nestevarastonsa.
Leopardigekkojen lisääntyminen
Talvilepoa jäljittelen sulkemalla lämpölampun joulu-tammikuuksi.
Silloin vähennän ruokintaa ja pidän vain yleisvalaisimen päällä.
Gekot munivat helposti myös vankeudessa. Ne tulevat sukukypsiksi noin
kymmenen kuukauden ikäisinä.
Keväällä maalis-huhtikuussa naaras alkaa lihomaan ja munii 2 munaa
3-5 kertaa kesän aikana. Munat se kaivaa pohjamateriaaliin. Olen itse
laittanut pakasterasiaan multaa hieman paksumman kerroksen ja naaras
kaivaa munat siihen. Munat ovat valkoisia ja nahkakuorisia. Ne ovat noin
2 cm pitkiä ja pitkulaisia.
Munat täytyy siirtää pois terraariosta. Jos ei halua hauduttaa niitä,
ne voi vain heittää pois. Jos haluaa kokeilla hauduttamista, munat
täytyy siirtää erilliseen laatikkoon, jossa on ilmareikiä, mutta korkea
kosteuspitoisuus. Munat tulee haudata puolittain multahiekkaseokseen.
Jos munat painuvat kasaan, ne ovat hedelmöittymättömiä.
Poikasten sukupuoli määräytyy ensimmäisten kahden viikon lämpötilan
mukaan. Jos päivälämpötila on 32-37 astetta, poikasista tulee uroksia,
jos 26-28 astetta, niin poikasista tulee naaraita.
Poikaset kuoriutuvat noin kahden kuukauden päästä, mutta niitä ei voi
laittaa vanhempiensa kanssa yhteen, sillä vanhemmat syövät ne. Älä luovu
poikasista, ennenkuin olet varma, että ne syövät normaalisti. Varmista,
että ostajat pärjäävät liskojen kanssa. Itse asiassa liskojen kanssa ei
ole ongelmia, mutta ruokinta on taitolaji, joka kannattaa opettaa
uusille omistajille.
Liskot lemmikkinä
Liskot, matelijat ja sammakot vaativat hoitajaltaan melko paljon. Ne
tarvitsevat akvaarion tai terraarion. Usein ne tarvitsevat
infrapunalampun, lämpölampun tai lämpömaton. Jotkut tarvitsevat
talvilevon.
Ruokinnan puolesta ne voidaan jakaa kahteen ryhmään. Hyönteissyöjiin
ja hedelmiä syöviin. Kummassakin on etunsa ja haittansa. Hedelmiä syövät
sotkevat paljon, niiden ulosteet ovat löysiä ja sotkevat terraarion
nopeasti.
Hyönteissyöjien ulosteet ovat pieniä ja kiinteitä, terraarion
pitäminen siistinä on helppoa. Ruokinta tosin vaatii omat niksinsä.
Jauhomatojen ja sirkkojen käsittely on alussa tottumattomalta vaikeaa,
minulta meni puoli vuotta tottua siihen.
Mieheni ei käsitä mitä iloa on eläimestä, joka vain olla möllöttää,
mutta ilo onkin katselemisessa. Terraarion voi sisustaa kauniiksi, luoda
sinne hiekka-alueita, puunoksia, kasveja, vesipisteitä, jne. Kun sitä
katselee, voi yllättäen huomata liskon lähtevän saalistusmatkalleen tai
ruusukuoriaisten parittelevan.
Ruokaeläinten kasvatus
Jauhomatoja ja sirkkoja voi kasvattaa helposti itse, mutta tiettyä
varovaisuutta on noudatettava. Jos kotisirkat leviävät
kerrostaloasuntoon ja sirittävät joka nurkassa, desifiointiliikkeen
lasku voi olla odottamattoman suuri.
Jauhomatoja (Tenebrio molitor) voi ostaa eläinkaupoista. Usein ne
elävät siellä huonoissa oloissa. Nälkää näkevät jauhomadot eivät ole
kovin ravitsevia. Kotiin tuotua ne laitetaan muoviseen pikkuakvaarioon
(ns. Fauna-boxi), jossa on ilmareiät kannessa. Akvaarioon laitetaan
esim. neljän viljan jauhoja noin 2 cm kerros. Lisäravinteena voi lisätä
akvaariokaloille tarkoitettuja hiutaleita. Jauhomadot syövät myös
salaatinlehtiä.
Jauhomadot lisääntyvät helposti. Niistä tulee ensin koteloita, joista
kuoriutuu mustia kuoriaisia. En ole koskaan nähnyt kuoriaisten lentävän,
mutta kansi kannattaa silti pitää tiukasti paikallaan.
Vaihdan kuoriaisten hiutalepohjan noin kolme neljä kertaa vuodessa.
Helpoiten se tapahtuu siivilää apuna käyttäen. Siivilän läpi tippuu
ulosteet pois. Sitten laitan uuden kerroksen hiutaleita puhdistettuun
akvaarioon. Lisään vanhat toukat, kotelot ja kuoriaiset takaisin
akvaarioon. Kerään lusikalla pois kuolleet kuoriaiset ja tyhjät kotelon
kuoret säänöllisesti.
Jos kuoriaiset kiipeilevät siivilässä, ne voi nostaa ensin takaisin
akvaarioon. Ulosteen joukossa voi olla pieniä toukkia, joten ulosteet on
laitettava tiiviiseen muovipussiin ja suljettava tiukasti. Pussi on
parasta viedä ulos välittömästi, jos sen laittaa roskikseen ja pussi
rikkoontuu, voi jauhomatoja olla pian asunto täynnä. Jos olet vähänkään
epävarma alussa, siivoa muoviakvaario esim. ammeessa tai pesuvadin
päällä, älä ota riskejä.
Parhaiten jauhomatoviljelmä menestyy, jos erotat toukat ja kuoriaiset
toisistaan. Ihanteellinen lisääntymislämpötila on 27 astetta ja toukkien
säilytyslämpötila noin 5 astetta. Sekä toukat että kuoriaiset syövät
kotiloita, joten jos kaikki pidetään yhdessä, kotiloista voi kuoriutua
raajarikkoja kuoriaisia. Minä olen kuitenkin kasvattanut toukkia ja
kuoriaisia samassa tilassa huoneenlämmössä ihan hyvällä menestyksellä.
Sirkkoja on kaksitäpläsirkkoja (Gryllus bimaculatus), joita myydään
kenttäsirkan nimellä ja kotisirkkoja (Acheta domestica).
Kaksitäpläsirkat lisääntyvät vain korkeassa lämpötilassa, joten riski
niiden leviämisestä asuntoon on pieni. Kotisirkkoja on helpommin
saatavilla, mutta ne lisääntyvät huoneen lämmössä.
Sirkat ovat parempia ravintoarvoltaan kuin jauhomadot, mutta niiden
käsittely on hyvin paljon vaikeampaa. Ensimmäisen kerran kun käsittelin
sirkkoja (makuuhuoneessa sänkymme päällä), olin ostanut viisi sirkkaa.
Kaksi hyppäsi heti karkuun. Pelästyin päälleni sinkoavia sirkkoja ja
kirkaisin, jolloin mieheni ryntäsi kysymään, mikä hätänä. Koska en
halunnut huolestuttaa häntä, vastasin, ettei mitään ihmeellistä ja
työnsin hänet huoneesta ulos. Sain sirkat kiinni akvaariohaavilla, mutta
siitä lähtien olen inhonnut sirkkoja, vaikka nykyään osaankin käsitellä
niitä.
Sirkkojen ruokintaan pätee sama kuin jauhomatojenkin, ne ovat usein
nälkiintyneitä eläinkaupassa. Eläinkaupassa myydään sirkoille
tarkoitettua ruokaa. Niille on myös tarjottava vettä esimerkiksi
kostutessa superlonin palassa tai pullonkorkissa (varo, etteivät ne
huku).
Sirkat syövät toisiaan kun vain voivat, joten järjestä niille paljon
piilopaikkoja ruttaamalla paperiarkkeja palloiksi. Yksi tapa käsitellä
sirkkoja on liikutella niitä vessapaperirullissa sulkemalla molemmat
päät käsillä tiukasti, näin saat siirettyä sirkat omasta altaastaan
liskojen altaaseen. Itse ostan sirkkoja vain muutaman kerrallaan ja
syötän ne heti liskoille.
Kotisirkat lisääntyvät huoneenlämmössä, naarailla on "häntä"
takajalkojen välissä. Urokset sirittävät kovaa ja korkealta.
Kokemuksesta voin kertoa, että siritys kuuluu pyyhkeellä peitetystä
akvaariosta suljetusta kaapista kahden suljetun välioven läpi
makuuhuoneeseen yöllä. Perherauhan vuoksi en suosittele herkkäunisille.
Naapurit kannattaa huomioida.
Muista aina varmistaa terraariosi kolot ja reiät, jotta sirkat eivät
pääse karkaamaan huoneeseen terraariosta! Muista se myös siivotessasi
terraariota ja ruokkiessasi eläimiäsi. Kotisirkat karkuteillä on
katastrofi, joka ei naurata.
|