Pääsivulle

Blogi

Villakoira

Undulaatti

Kanarialintu

Akvaario

Gerbiili

Hamsteri

Hiiri

Rotta

Marsu

Sammakko

Tulilisko

Anolis

Leopardigekko

Harrastukset

 

 


Perheellämme on aina ollut lemmikkejä, jotkut lajit olleet yhden eläimen eliniän, jotkut lajit jääneet pysyvästi.

       Palaute Etsin kotia Nettikauppa

bKAROLINAN ANOLIS, Anolis carolinensis

 

Karolinan anolikset (Anolis carolinensis) eivät ole ihan aloittelijan liskoja. Vaikka ne eivät pure, eivätkä kasva kohtuuttoman kokoisiksi ja ne ovat kuvioinniltaan kauniin vihreitä tai ruskeita, ne ovat valtavan vilkkaita ja tekevät pitkiä hyppyjä arvaamattomasti. Ne syövät etupäässä pieniä sirkkoja, vaativat UV-valaistuksen ja korkean kosteuden viihtyäkseen.

Liskoterraarion voi sisustaa hyvinkin kauniiksi. Koska se on valaistu, sen voi sijoittaa huoneen pimeään nurkkaan kuten akvaarionkin. Mehikasvit sopivat erinomaisesti terraarioon, sillä ne kestävät kuumuutta. Anopinkielen matalakasvuiset sukulaiset (Sansevieria trifasciata hahni) ovat kestäviä terraariokasveja. Muita sopivia lajikkeita ovat kirjotähden sukulaiset (Haworthia spp.) ja aaloet (Gasteria sp.). Terraarion tulisi olla tarpeeksi suuri, jotta liskoilla on tilaa kiipeillä. Karolinan anolikset elävät luonnossa mm. puiden latvoissa.

Karolinan anolikset kasvavat noin 20 senttimetrin kokoisiksi, pituudesta puolet on häntää. Luonnossa niitä elää Pohjois-Amerikan kaakkoisosissa.

Karolinan anolikset eivät ole pitkäikäisiä, ne elävät noin pari vuotta.

Luonnossa ne syövät hyönteisiä.

Useimmat liskot voivat imukuppijaloillaan kiivetä seiniä pitkin, niin myös Karolinan anolis.

Kahdelle liskolle ihanteellinen on noin sadan litran terraario. Älä koskaan laita kahta urosta samaan terraarioon, sillä ne voivat taistella, kunnes toinen on hengiltä.

Karolinan anolisten sukupuolen erottaa naaraiden valkoisesta selkäviivasta.

Karolinan anolisten hoito

Karolinan anolikset tarvitsevat ultraviolettivaloa, jonka voi helpoimmin järjestää loisteputkivalaisimella. Loisteputki tulee ostaa lemmikkieläinliikkeestä ja sen pitää olla tarkoitettu matelijoille (ei kukille).

Pohjamateriaaliksi ihanteellista on eläinkaupasta saatava liskoille tarkoitettu karike.

Liskot tarvitsevat yleisvalon (UV-loisteputkivalaisin, matelijoille tarkoitettu) ja lämpölampun (pieni kynttilälamppu). Lämpölampun alla lämpötilan tulisi olla noin 35 astetta. Varo, etteivät liskoty polta itseään lämpölamppuun. Jotta eläinten ruoansulatus toimisi halutulla tavalla, on eläinten pystyttävä säätelemään ruumiin lämpötilaansa haluamallaan tavalla, joten terraariosta on löydyttävä myös viileämpiä paikkoja. Päivä- ja yörytmi on hyvä jakaa 10-14 tunnin jaksoihin ajastimen avulla. Älä jätä terraariota suoraan auringon paisteeseen.

Liskot viettävät aikaansa korkeilla paikoilla ja kasvien lehdillä. Riippuvia köynnöksiä kannattaa järjestää terraarioon, jotta eläimet voivat piileskellä niissä.

Sisustusta täytyy suihkauttaa iltaisin vedellä suihkepullosta, sillä liskot juovat vain "liikkuvaa" vettä. Ne voivat kuolla janoon vesikupin äärelle.

Talvilepoa jäljittelen sulkemalla lämpölampun joulu-tammikuuksi. Silloin vähennän ruokintaa ja pidän vain yleisvalaisimen päällä.

Liskot munivat helposti myös vankeudessa.

Liskot lemmikkinä

Liskot, matelijat ja sammakot vaativat hoitajaltaan melko paljon. Ne tarvitsevat akvaarion tai terraarion. Usein ne tarvitsevat infrapunalampun, lämpölampun tai lämpömaton. Jotkut tarvitsevat talvilevon.

Ruokinnan puolesta ne voidaan jakaa kahteen ryhmään. Hyönteissyöjiin ja hedelmiä syöviin. Kummassakin on etunsa ja haittansa. Hedelmiä syövät sotkevat paljon, niiden ulosteet ovat löysiä ja sotkevat terraarion nopeasti.

Hyönteissyöjien ulosteet ovat pieniä ja kiinteitä, terraarion pitäminen siistinä on helppoa. Ruokinta tosin vaatii omat niksinsä. Jauhomatojen ja sirkkojen käsittely on alussa tottumattomalta vaikeaa, minulta meni puoli vuotta tottua siihen.

Mieheni ei käsitä mitä iloa on eläimestä, joka vain olla möllöttää, mutta ilo onkin katselemisessa. Terraarion voi sisustaa kauniiksi, luoda sinne hiekka-alueita, puunoksia, kasveja, vesipisteitä, jne. Kun sitä katselee, voi yllättäen huomata liskon lähtevän saalistusmatkalleen tai ruusukuoriaisten parittelevan.

Ruokaeläinten kasvatus

Jauhomatoja ja sirkkoja voi kasvattaa helposti itse, mutta tiettyä varovaisuutta on noudatettava. Jos kotisirkat leviävät kerrostaloasuntoon ja sirittävät joka nurkassa, desifiointiliikkeen lasku voi olla odottamattoman suuri.

Jauhomatoja (Tenebrio molitor) voi ostaa eläinkaupoista. Usein ne elävät siellä huonoissa oloissa. Nälkää näkevät jauhomadot eivät ole kovin ravitsevia. Kotiin tuotua ne laitetaan muoviseen pikkuakvaarioon (ns. Fauna-boxi), jossa on ilmareiät kannessa. Akvaarioon laitetaan esim. neljän viljan jauhoja noin 2 cm kerros. Lisäravinteena voi lisätä akvaariokaloille tarkoitettuja hiutaleita. Jauhomadot syövät myös salaatinlehtiä.

Jauhomadot lisääntyvät helposti. Niistä tulee ensin koteloita, joista kuoriutuu mustia kuoriaisia. En ole koskaan nähnyt kuoriaisten lentävän, mutta kansi kannattaa silti pitää tiukasti paikallaan.

Vaihdan kuoriaisten hiutalepohjan noin kolme neljä kertaa vuodessa. Helpoiten se tapahtuu siivilää apuna käyttäen. Siivilän läpi tippuu ulosteet pois. Sitten laitan uuden kerroksen hiutaleita puhdistettuun akvaarioon. Lisään vanhat toukat, kotelot ja kuoriaiset takaisin akvaarioon. Kerään lusikalla pois kuolleet kuoriaiset ja tyhjät kotelon kuoret säänöllisesti.

Jos kuoriaiset kiipeilevät siivilässä, ne voi nostaa ensin takaisin akvaarioon. Ulosteen joukossa voi olla pieniä toukkia, joten ulosteet on laitettava tiiviiseen muovipussiin ja suljettava tiukasti. Pussi on parasta viedä ulos välittömästi, jos sen laittaa roskikseen ja pussi rikkoontuu, voi jauhomatoja olla pian asunto täynnä. Jos olet vähänkään epävarma alussa, siivoa muoviakvaario esim. ammeessa tai pesuvadin päällä, älä ota riskejä.

Parhaiten jauhomatoviljelmä menestyy, jos erotat toukat ja kuoriaiset toisistaan. Ihanteellinen lisääntymislämpötila on 27 astetta ja toukkien säilytyslämpötila noin 5 astetta. Sekä toukat että kuoriaiset syövät kotiloita, joten jos kaikki pidetään yhdessä, kotiloista voi kuoriutua raajarikkoja kuoriaisia. Minä olen kuitenkin kasvattanut toukkia ja kuoriaisia samassa tilassa huoneenlämmössä ihan hyvällä menestyksellä.

Sirkkoja on kaksitäpläsirkkoja (Gryllus bimaculatus), joita myydään kenttäsirkan nimellä ja kotisirkkoja (Acheta domestica). Kaksitäpläsirkat lisääntyvät vain korkeassa lämpötilassa, joten riski niiden leviämisestä asuntoon on pieni. Kotisirkkoja on helpommin saatavilla, mutta ne lisääntyvät huoneen lämmössä.

Sirkat ovat parempia ravintoarvoltaan kuin jauhomadot, mutta niiden käsittely on hyvin paljon vaikeampaa. Ensimmäisen kerran kun käsittelin sirkkoja (makuuhuoneessa sänkymme päällä), olin ostanut viisi sirkkaa. Kaksi hyppäsi heti karkuun. Pelästyin päälleni sinkoavia sirkkoja ja kirkaisin, jolloin mieheni ryntäsi kysymään, mikä hätänä. Koska en halunnut huolestuttaa häntä, vastasin, ettei mitään ihmeellistä ja työnsin hänet huoneesta ulos. Sain sirkat kiinni akvaariohaavilla, mutta siitä lähtien olen inhonnut sirkkoja, vaikka nykyään osaankin käsitellä niitä.

Sirkkojen ruokintaan pätee sama kuin jauhomatojenkin, ne ovat usein nälkiintyneitä eläinkaupassa. Eläinkaupassa myydään sirkoille tarkoitettua ruokaa. Niille on myös tarjottava vettä esimerkiksi kostutessa superlonin palassa tai pullonkorkissa (varo, etteivät ne huku).

Sirkat syövät toisiaan kun vain voivat, joten järjestä niille paljon piilopaikkoja ruttaamalla paperiarkkeja palloiksi. Yksi tapa käsitellä sirkkoja on liikutella niitä vessapaperirullissa sulkemalla molemmat päät käsillä tiukasti, näin saat siirettyä sirkat omasta altaastaan liskojen altaaseen. Itse ostan sirkkoja vain muutaman kerrallaan ja syötän ne heti liskoille.

Kotisirkat lisääntyvät huoneenlämmössä, naarailla on "häntä" takajalkojen välissä. Urokset sirittävät kovaa ja korkealta. Kokemuksesta voin kertoa, että siritys kuuluu pyyhkeellä peitetystä akvaariosta suljetusta kaapista kahden suljetun välioven läpi makuuhuoneeseen yöllä. Perherauhan vuoksi en suosittele herkkäunisille. Naapurit kannattaa huomioida.

Muista aina varmistaa terraariosi kolot ja reiät, jotta sirkat eivät pääse karkaamaan huoneeseen terraariosta! Muista se myös siivotessasi terraariota ja ruokkiessasi eläimiäsi. Kotisirkat karkuteillä on katastrofi, joka ei naurata.

Liskoaiheisia linkkejä:

Suomen herpetologinen yhdistys
Marikan herppisivut