|
Karolinan anolikset (Anolis
carolinensis) eivät ole ihan aloittelijan liskoja. Vaikka ne eivät pure,
eivätkä kasva kohtuuttoman kokoisiksi ja ne ovat kuvioinniltaan kauniin
vihreitä tai ruskeita, ne ovat valtavan vilkkaita ja tekevät pitkiä
hyppyjä arvaamattomasti. Ne syövät etupäässä pieniä sirkkoja, vaativat
UV-valaistuksen ja korkean kosteuden viihtyäkseen.
 
Liskoterraarion voi sisustaa hyvinkin kauniiksi. Koska se on
valaistu, sen voi sijoittaa huoneen pimeään nurkkaan kuten akvaarionkin.
Mehikasvit sopivat erinomaisesti terraarioon, sillä ne kestävät
kuumuutta. Anopinkielen matalakasvuiset sukulaiset (Sansevieria
trifasciata hahni) ovat kestäviä terraariokasveja. Muita sopivia
lajikkeita ovat kirjotähden sukulaiset (Haworthia spp.) ja aaloet
(Gasteria sp.). Terraarion tulisi olla tarpeeksi suuri, jotta liskoilla
on tilaa kiipeillä. Karolinan anolikset elävät luonnossa mm. puiden
latvoissa.
Karolinan anolikset kasvavat noin 20 senttimetrin kokoisiksi,
pituudesta puolet on häntää. Luonnossa niitä elää Pohjois-Amerikan
kaakkoisosissa.
Karolinan anolikset eivät ole pitkäikäisiä, ne elävät noin pari
vuotta.
Luonnossa ne syövät hyönteisiä.
Useimmat liskot voivat imukuppijaloillaan kiivetä seiniä pitkin, niin
myös Karolinan anolis.
Kahdelle liskolle ihanteellinen on noin sadan litran terraario. Älä
koskaan laita kahta urosta samaan terraarioon, sillä ne voivat
taistella, kunnes toinen on hengiltä.
Karolinan anolisten sukupuolen erottaa naaraiden valkoisesta
selkäviivasta.
Karolinan anolisten hoito
Karolinan anolikset tarvitsevat ultraviolettivaloa, jonka voi
helpoimmin järjestää loisteputkivalaisimella. Loisteputki tulee ostaa
lemmikkieläinliikkeestä ja sen pitää olla tarkoitettu matelijoille (ei
kukille).
Pohjamateriaaliksi ihanteellista on eläinkaupasta saatava liskoille
tarkoitettu karike.
Liskot tarvitsevat yleisvalon (UV-loisteputkivalaisin, matelijoille
tarkoitettu) ja lämpölampun (pieni kynttilälamppu). Lämpölampun alla
lämpötilan tulisi olla noin 35 astetta. Varo, etteivät liskoty polta
itseään lämpölamppuun. Jotta eläinten ruoansulatus toimisi halutulla
tavalla, on eläinten pystyttävä säätelemään ruumiin lämpötilaansa
haluamallaan tavalla, joten terraariosta on löydyttävä myös viileämpiä
paikkoja. Päivä- ja yörytmi on hyvä jakaa 10-14 tunnin jaksoihin
ajastimen avulla. Älä jätä terraariota suoraan auringon paisteeseen.
Liskot viettävät aikaansa korkeilla paikoilla ja kasvien lehdillä.
Riippuvia köynnöksiä kannattaa järjestää terraarioon, jotta eläimet
voivat piileskellä niissä.
Sisustusta täytyy suihkauttaa iltaisin vedellä suihkepullosta, sillä
liskot juovat vain "liikkuvaa" vettä. Ne voivat kuolla janoon vesikupin
äärelle.
Talvilepoa jäljittelen sulkemalla lämpölampun joulu-tammikuuksi. Silloin
vähennän ruokintaa ja pidän vain yleisvalaisimen päällä.
Liskot munivat helposti myös vankeudessa.
Liskot lemmikkinä
Liskot, matelijat ja sammakot vaativat hoitajaltaan melko paljon. Ne
tarvitsevat akvaarion tai terraarion. Usein ne tarvitsevat
infrapunalampun, lämpölampun tai lämpömaton. Jotkut tarvitsevat
talvilevon.
Ruokinnan puolesta ne voidaan jakaa kahteen ryhmään. Hyönteissyöjiin
ja hedelmiä syöviin. Kummassakin on etunsa ja haittansa. Hedelmiä syövät
sotkevat paljon, niiden ulosteet ovat löysiä ja sotkevat terraarion
nopeasti.
Hyönteissyöjien ulosteet ovat pieniä ja kiinteitä, terraarion
pitäminen siistinä on helppoa. Ruokinta tosin vaatii omat niksinsä.
Jauhomatojen ja sirkkojen käsittely on alussa tottumattomalta vaikeaa,
minulta meni puoli vuotta tottua siihen.
Mieheni ei käsitä mitä iloa on eläimestä, joka vain olla möllöttää,
mutta ilo onkin katselemisessa. Terraarion voi sisustaa kauniiksi, luoda
sinne hiekka-alueita, puunoksia, kasveja, vesipisteitä, jne. Kun sitä
katselee, voi yllättäen huomata liskon lähtevän saalistusmatkalleen tai
ruusukuoriaisten parittelevan.
Ruokaeläinten kasvatus
Jauhomatoja ja sirkkoja voi kasvattaa helposti itse, mutta tiettyä
varovaisuutta on noudatettava. Jos kotisirkat leviävät
kerrostaloasuntoon ja sirittävät joka nurkassa, desifiointiliikkeen
lasku voi olla odottamattoman suuri.
Jauhomatoja (Tenebrio molitor) voi ostaa eläinkaupoista. Usein ne
elävät siellä huonoissa oloissa. Nälkää näkevät jauhomadot eivät ole
kovin ravitsevia. Kotiin tuotua ne laitetaan muoviseen pikkuakvaarioon
(ns. Fauna-boxi), jossa on ilmareiät kannessa. Akvaarioon laitetaan
esim. neljän viljan jauhoja noin 2 cm kerros. Lisäravinteena voi lisätä
akvaariokaloille tarkoitettuja hiutaleita. Jauhomadot syövät myös
salaatinlehtiä.
Jauhomadot lisääntyvät helposti. Niistä tulee ensin koteloita, joista
kuoriutuu mustia kuoriaisia. En ole koskaan nähnyt kuoriaisten lentävän,
mutta kansi kannattaa silti pitää tiukasti paikallaan.
Vaihdan kuoriaisten hiutalepohjan noin kolme neljä kertaa vuodessa.
Helpoiten se tapahtuu siivilää apuna käyttäen. Siivilän läpi tippuu
ulosteet pois. Sitten laitan uuden kerroksen hiutaleita puhdistettuun
akvaarioon. Lisään vanhat toukat, kotelot ja kuoriaiset takaisin
akvaarioon. Kerään lusikalla pois kuolleet kuoriaiset ja tyhjät kotelon
kuoret säänöllisesti.
Jos kuoriaiset kiipeilevät siivilässä, ne voi nostaa ensin takaisin
akvaarioon. Ulosteen joukossa voi olla pieniä toukkia, joten ulosteet on
laitettava tiiviiseen muovipussiin ja suljettava tiukasti. Pussi on
parasta viedä ulos välittömästi, jos sen laittaa roskikseen ja pussi
rikkoontuu, voi jauhomatoja olla pian asunto täynnä. Jos olet vähänkään
epävarma alussa, siivoa muoviakvaario esim. ammeessa tai pesuvadin
päällä, älä ota riskejä.
Parhaiten jauhomatoviljelmä menestyy, jos erotat toukat ja kuoriaiset
toisistaan. Ihanteellinen lisääntymislämpötila on 27 astetta ja toukkien
säilytyslämpötila noin 5 astetta. Sekä toukat että kuoriaiset syövät
kotiloita, joten jos kaikki pidetään yhdessä, kotiloista voi kuoriutua
raajarikkoja kuoriaisia. Minä olen kuitenkin kasvattanut toukkia ja
kuoriaisia samassa tilassa huoneenlämmössä ihan hyvällä menestyksellä.
Sirkkoja on kaksitäpläsirkkoja (Gryllus bimaculatus), joita myydään
kenttäsirkan nimellä ja kotisirkkoja (Acheta domestica).
Kaksitäpläsirkat lisääntyvät vain korkeassa lämpötilassa, joten riski
niiden leviämisestä asuntoon on pieni. Kotisirkkoja on helpommin
saatavilla, mutta ne lisääntyvät huoneen lämmössä.
Sirkat ovat parempia ravintoarvoltaan kuin jauhomadot, mutta niiden
käsittely on hyvin paljon vaikeampaa. Ensimmäisen kerran kun käsittelin
sirkkoja (makuuhuoneessa sänkymme päällä), olin ostanut viisi sirkkaa.
Kaksi hyppäsi heti karkuun. Pelästyin päälleni sinkoavia sirkkoja ja
kirkaisin, jolloin mieheni ryntäsi kysymään, mikä hätänä. Koska en
halunnut huolestuttaa häntä, vastasin, ettei mitään ihmeellistä ja
työnsin hänet huoneesta ulos. Sain sirkat kiinni akvaariohaavilla, mutta
siitä lähtien olen inhonnut sirkkoja, vaikka nykyään osaankin käsitellä
niitä.
Sirkkojen ruokintaan pätee sama kuin jauhomatojenkin, ne ovat usein
nälkiintyneitä eläinkaupassa. Eläinkaupassa myydään sirkoille
tarkoitettua ruokaa. Niille on myös tarjottava vettä esimerkiksi
kostutessa superlonin palassa tai pullonkorkissa (varo, etteivät ne
huku).
Sirkat syövät toisiaan kun vain voivat, joten järjestä niille paljon
piilopaikkoja ruttaamalla paperiarkkeja palloiksi. Yksi tapa käsitellä
sirkkoja on liikutella niitä vessapaperirullissa sulkemalla molemmat
päät käsillä tiukasti, näin saat siirettyä sirkat omasta altaastaan
liskojen altaaseen. Itse ostan sirkkoja vain muutaman kerrallaan ja
syötän ne heti liskoille.
Kotisirkat lisääntyvät huoneenlämmössä, naarailla on "häntä"
takajalkojen välissä. Urokset sirittävät kovaa ja korkealta.
Kokemuksesta voin kertoa, että siritys kuuluu pyyhkeellä peitetystä
akvaariosta suljetusta kaapista kahden suljetun välioven läpi
makuuhuoneeseen yöllä. Perherauhan vuoksi en suosittele herkkäunisille.
Naapurit kannattaa huomioida.
Muista aina varmistaa terraariosi kolot ja reiät, jotta sirkat eivät
pääse karkaamaan huoneeseen terraariosta! Muista se myös siivotessasi
terraariota ja ruokkiessasi eläimiäsi. Kotisirkat karkuteillä on
katastrofi, joka ei naurata.
Liskoaiheisia linkkejä:
Suomen herpetologinen yhdistys
|
