|
Akvaario on parhaimmillaan kuin kaunis taulu. Vesi on kirkasta ja
kalat lipuvat akvaariossa kuin tropiikin unelmassa. Akvaario voi
rehellisyyden nimessä olla myös vihreä limalammikko. Jos et ole
viherpeukalo, ei ehkä akvaarion hoitokaan onnistu.
Onnistumisen salaisuutena on tarpeeksi iso akvaario, liikaruokinnan
välttäminen ja säännöllinen hoito. Ihmiset, jotka eivät pidä eläimistä,
ihastuvat usein hyvin hoidettuun akvaarioon. Kalat pysyvät altaassaan,
eivätkä haise tai ääntele.
Sisustusratkaisuna akvaario voi tuoda elämää kuolleeseen nurkkaan ja
valoa pimeään soppeen, missä kasvit eivät viihdy. Takaseinällä oleva
akvaario, jonka vieressä on laiskanlinna, suorastaan houkuttelee
istumaan hyvän kirjan kanssa rankan päivän jälkeen. Kun ajatukset
laukkaavat, akvaarion katseleminen rentouttaa ja rauhoittaa. Kalat
elävät omassa hiljaisessa maailmassaan, jossa vallitsee rauha ja
tyyneys. Rentouttavaa vaikutusta lisää ilmapumpulla toimiva suutin, joka
nostattaa kuplia veteen.
Olen Helsingin akvaarioseuran jäsen ja suosittelen lämpimästi
paikallisseuraan liittymistä. Akvaarioseura järjestää huutokauppoja,
joissa myydään kaloja, kasveja ja akvaariotarvikkeita. Siellä on myös
luentoja akvaarion hoidosta, kaloista ja seuran jäsenten matkoista
maailmalla. Keväisin usein lähdetään ötökkäretkelle keräämään hyttysen
toukkia.
Akvaarion osto
Aloittelijan kannattaisi hankkia vähintään sadan litran akvaario.
Sataviisikymmentä litraa on parempi, kaksisataa hyvä. Iso akvaario antaa
anteeksi pienet hoitovirheet. Yli kolmensadan litran akvaarioissa on
omat ongelmansa. Lattiat usein painuvat, meillä vanha lautalattia antoi
periksi lasten juostessa akvaarion ohi niin, että akvaarioon tuli aitoja
laineita. Jouduimme laittamaan lattian ja akvaarion väliin kimpilevyn ja
ohuen styroksilevyn heijaamisliikkeen estämiseksi. Vakuutusyhtiöt eivät
pidä asiakkaista, joilla on isoja akvaarioita.
Akvaarion maksimi korkeus saisi olla enintään 50 cm. Jos se on sitä
korkeampi, loisteputkivalaisimien valo ei riitä pohjaan asti ja kasvit
eivät viihdy. Pituus ja leveys ovat makuasioita. Jos leveys on 50 cm,
akvaarioon mahtuu taka-alan kasvit, keskiosan kasvit ja etualan kasvit.
Akvaarion voi ostaa uutena tai käytettynä. Itse ostan yleensä
käytettynä, sillä aika monen unelmasta on tullut vihreä lammikko. Jos
ostat käytettynä, kalavalikoima voi olla hankala. Akvaarion kunto on
tarkistettava mahdollisten vuotojen osalta. Älä koskaan osta tyhjää
akvaariota. Varmistu suodattimen kunnosta, sillä se on yksi kalleimmista
akvaarion hankinnoista.
Akvaariovalaisimen tulee olla riittävä valaisemaan akvaario.
Valaisimen tulee yltää akvaarion päästä päähän. Suositus on 0,25-0,5
wattia loistelamppuvaloa vesilitraa kohti eli 200 sadanlitran
akvaariossa tulisi olla kaksi 30 watin loisteputkea. Älä koskaan osta
kasveille tarkoitettua loistinputkea, ellet aio kasvattaa levää, parempi
vaihtoehto on lämminsävy loisteputki, esim. lämmin de luxe.
Loisteputkien valaistusteho heikkenee tasaisesti, joten suositeltavaa on
vaihtaa putki vuoden välein. Älä kuitenkaan vaihda molempia putkia
kerralla, vaan esim. toinen putki kesällä, toinen talvella.
Älä koskaan osta naarmuuntunutta akvaariota. Pienikin naarmu voi
aiheuttaa lasiin jännitystä, joka akvaarion siirron yhteydessä pahenee.
Vesivahingot voivat olla mittavat.
Jos ostat akvaarion uutena, monet kaupat myyvät valmiita
akvaariopaketteja. Akvaariopaketteja on hyviä ja huonoja. Huonoissa on
tingitty esim. suodattimen laadusta ja koosta sekä valaisimen koosta.
Hyvät ovat kalliita. Akvaariopaketeissa on usein mukana lämmitin, jota
ei tarvita keskuslämmitteisissä asunnoissa. Akvaarion suositeltava
lämpötila on 24-26 astetta. Valaisin ja suodatin kuitenkin lämmitävät
vettä, joten tarkista lämpötila. Aloittelijalle akvaariopaketit ovat
kuitenkin helppoja ratkaisuja, osta ensimmäinen akvaariopakettisi
luotettavasta liikkeestä.
Akvaarion perustaminen
Sijoita akvaario asunnon pimeimpään nurkkaan, älä koskaan auringon
valon ulottuville. Jos sinulla on esimerkiksi pitkä eteinen, akvaario on
näyttävä sisustusratkaisu. Makuuhuoneessa akvaarion suodattimen ääni voi
olla todella häiritsevä. Ääntä ei kuulu päivällä, mutta yöllä sen hurina
on kovaa, siis myös niiden suodattimien, joiden myyjä vakuuttaa olevan
hiljaisia.
Löydettyäsi akvaariolle sopiva paikka, varmista lattian ja alustan
kestävyys. Sadan litran akvaario voi painaa vesineen ja hiekkoineen pari
sataa kiloa. Parketti painuu helposti muutaman sentin, etenkin jos
akvaarion alla on metallikehikko. Jos akvaario on iso (yli 200 litraa)
ja pelkäät vesivahinkoja, laita lattian ja akvaariokehikon väliin
kimpilevy, silloin paino jakaantuu tasaisemmin lattiapinnalle.
Älä koskaan laita akvaariota lastulevykaapin päälle. Paras ratkaisu
on esim. Juwelin akvaariokokonaisuus, jossa on akvaario ja valmistajan
oma kaappi. Kaappiin voi myös sijoittaa ämpärit ja letkut, kalan ruoat
ja sähköjohdot.
Jos ostat akvaarion käytettynä, tuo mukanasi vähintään 1/3 vanhaa
vettä mukanasi. Minulla on kymmenen ämpäriä ja niihin kannet. Älä pese
hiekkaa äläkä suodatinta. Malta odottaa viikko tai pari ja pese suodatin
vasta sitten. Hiekkaa ei tarvitse pestä koskaan. Tarvitset vain letkun
ja lapon, jolla voit puhdistaa pohjahiekkaa vedenvaihdon yhteydessä. Jos
suodatin joutuu olemaan yli kaksi tuntia ilman sähköä, pese se. Itse
irrotan siirron yhteydessä suodattimen viimeisenä ja kytken ensimmäisenä
tai laitan sen ämpäriin porisemaan.
Suodattimessa elää Nitrobacter-bakteerien kasvusto, joka hajoittaa
nitriitin nitraatiksi. Nitrosomanas-bakteerit muuttavat virtsan
ammoniumin nitriitiksi (myrkyllistä) ja Nitrobacter-bakteerit nitriitin
vaarattomaksi nitraatiksi (NO3). Nitrobacter-bakteereja on myös
pohjahiekassa. Jos tuhoat ne, on akvaarion uudelleen perustaminen
vaikeaa, sillä mukana tulleet kalat ylikansoittavat akvaarion, jossa ei
ole tarpeellista biologista tasapainoa.
Jos ostat uuden akvaarion, haastavinta on bakteerikasvuston
aikaansaanti. Perusneuvo on: kärsivällisyyttä! Uutta akvaariota
(kaupasta ostettua) perustaessasi pese uusi hiekka huolellisesti
juoksevan veden alla kunnes vesi on täysin kirkasta. Pesuun voit käyttää
esim. pesuvatia tai ämpäriä ja suihkua. Laita pesuvatiin litra pari
hiekkaa ja suuntaa suihkun suutin hiekkaan. Suihkuta, kunnes vesi on
kirkasta. Toista, kunnes olet pessyt kaiken hiekan.
Laita akvaarion pohjalle kasvilannoitetta ja levitä hiekka sen
päälle, älä sekoita! Kun hiekka on akvaariossa, levitä sitä edestä
taaksepäin, niin että taakse tulee hiekkaa enemmän kuin etualalle. Lisää
n. 24 asteista vettä, laita vaikka lautanen tai muovi estämään hiekan
painumista. Jos kasvilannoite tulee pintaan, se samentaa vettä usean
päivän ajan.
Kun vesi on lisätty, käynnistä suodatin. Sitten on aika sijoitella
kivet, kannot ym. haluttuihin paikkoihin. Kun ne ovat paikoillaan,
istuta kasvit ilman muoviastioita. Aloita isoimmista kasveista, isot
sivuille ja taakse, pienet eteen.
Huom. Älä koskaan kytke suodatinta ajastimen taakse.
Jos akvaario on uusi, osta alussa vain muutama pieni kala, esim.
viisi kardinaalitetraa. Malta mielesi noin viikon verran. Kannattava
sijoitus on nitriittitesti. Se kannattaa tehdä päivittäin ensimmäisen
viikon aikana. Ensin se näyttää nollaa, sitten arvot nousevat kun
Nitrosomas -bakteerit aloittavat ammonikain hajoittamisen nitriitiksi.
Nitriitti on erittäin myrkyllistä, joten vettä kannattaa vaihtaa
päivittäin noin kolmannes, kunnes arvot laskevat jälleen nollaan.
Silloin Nitrobacter-bakteerikanta on muodostunut ja nitriitti hajoaa
vaarattomaksi nitraatiksi. Nyt on aika ostaa lisää kaloja.
Seura-akvaario
Kaloista omia suosikkejani ovat lehtikalat ja tetrat. Ne ovat
kotoisin Etelä-Amerikan joista ja ovat näyttäviä seura-akvaariossa.
Vaikka lehtikalat ovat kirjoahvenia, ne ovat melko leppoisia, eivätkä
helposti pistele poskeensa kaikkea mikä liikkuu. Tetrat ovat värikkäitä
ja helppoja parvikaloja. Tällä hetkellä akvaarioni pinnassa uiskentelee
myöskin parvi luonnonmuotoisia miljoonakaloja. Ne näyttävät harmailta,
mutta tarkemmin katsottaessa, uroksilla on sinistä, punaista, oranssia
ja keltaista kyljissään. Miljoonakala urokset kosiskelevat hellittämättä
naaraita, joten on hyvä pitää niitä pieni parvi, jossa on yhtä urosta
kohti pari kolme naarasta.
Seura-akvaarioon valitaan kaloja omien mieltymysten mukaan. Teemana
voi olla esim. Amazon tai Aasia. Etelä-amerikan akvaarioon valitaan
tetroja, monnisia ja kirjoahvenia. Vaihtoehtoisesti siellä voisi olla
esim. synnyttäviä hammaskarppeja kuten miljoonakaloja, platyja ja
miekkapyrstöjä. Aasia akvaariossa voisi olla esim. taistelukala,
rihmakaloja ja barbeja.
Nyrkkisääntönä on, että yksi senttimetri kalaa vastaa yhtä litraa
vettä. Esim. platy on noin 5 cm pitkä ja vaatii noin viisi litraa vettä.
Viiden platyn parvi vaatii noin 25 litraa vettä. Pieniä alle viiden
senttimetrin kaloja voi pitää tuplasti, esim. neontetra on noin 4 cm,
kymmenen neontetran parvi tarvitsee noin 20 litraa vettä. Vastaavasti
isot kalat tarvitsevat enemmän tilaa. Sadan litran akvaarioon ei voi
laittaa lehtikaloja, 150 litran akvaarioon pariskunnan.
Kalojen elinvaatimukset on huomioitava jakamalla kalat pintakaloihin,
keskiveden kaloihin ja pohjakaloihin. Kalavalinnat on tehtävä
tasapainoisesti valitsemalla eri kerroksissa uivia kaloja.
Osa kaloista on parvikaloja, osa reviirikaloja. Reviiriä pitävät
kalat käyttäytyvät etenkin kutuaikana agressiivisesti ja stressaavat
muut kalat pahimmassa tapauksessa hengiltä jahtaamalla ja näykkimällä
niitä. Jotkut kalat, kuten tiikeribarbit repivät pitkärihmaisten kalojen
rihmoja. Isot kalat syövät pieniä kaloja. Kaupan pienet söpöläiset
voivat kasvaa isoiksi.
Minulla oli kerran kolmensadan litran akvaariossani helmiäistonkija.
Kaverini mainitsi, että hänellä on kirjoahvenen poikasia, haluaisinko.
Mietin hetken, järkeni sanoi ei, mutta pienen suostuttelun jälkeen,
ajattelin kokeilla. Ei kai se nyt niin hankalaa olisi. Pieni tonkija
muutti akvaarioni. Jos olet joskus nähnyt tonkijan, tiedät kuinka
hellyyttäviä ne ovat. Annoin sille nimenkin, Pete. En ole koskaan ennen
sortunut moiseen, lapset ovat ehkä joskus antaneet nimiä kultakaloille.
Mutta Pete ansaitsi nimen, se oli persoona.
Aluksi kaikki sujui hyvin. Pete uiskenteli akvaariossa, väisteli
vähän isompia kaloja. Se oli tuskin puolet neontetran koosta. Jossain
vaiheessa huomasin, että Pete oli kasvanut. No olin vain tyytyväinen, se
olikin pitkään ollut pieni, pelkäsin, ettei se saa tarpeeksi ruokaa.
Sitten se kasvoi lisää melko nopeasti. Neontetrat olivat siirtyneet
asumaan kasvitikeikköihin. Näin Peten ajelevan niitä takaa, mutta koska
se oli vain hieman niitä isompi, en ollut huolissani.
Kunnes eräänä iltana kuului korvia vihlova hätähuuto, Äiti!
Lapsiperheessä se ei tietenkään ole poikkeava tapahtuma, mutta äänensävy
sai minut loikkaamaan metrin ilmaan ja toisen eteenpäin.
Pikku Peteni yritti niellä neontetraa, muttei onnistunut kun se oli
liian iso. Pyrstö oli suussa ja neontetran kauhun jähmettämät silmät
tuijottivat Peten suusta. Puoli tuntia yritettyään se sai neontetran
nieltyä. Lapset todennäköisesti aikuisina psykiatrin sohvalla maatessaan
kertovat tarinaa pikku Petestä, joka yritti niellä neontetraa.
Tilannetta tutkittuani totesin, ettei se ollut ensimmäinen neontetra,
kolmenkymmenen parvesta oli jäljellä kymmenen. Pikku Pete oli kasvanut,
mutta neontetrojeni kustannuksella. Neontetrojen jälkeen olisivat
menneet koko järjestyksessä kaikki muutkin kalani, kunnes oli ollut vain
iso Pete. Tarina päättyi niin, että akvaarioliike huoli Pikku Peten
toisen keskenkasvuisen helmiäiskirjoahvenen seuraksi. Heillä olisi ollut
myös aikuisia helmiäiskirjoahvenia, mutta silloin pikku Petestä olisi
tullut ateria.
Varoitus: jos kaverisi tarjoaa ilmaiseksi kalojaan, älä koskaan ota
niitä vastaan, jos et ole aivan varma kalan sopivuudesta akvaarioosi.
Lajiakvaario
Lajiakvaariosta lapsiperheessä voisi olla esimerkkinä kultakala
akvaario tai platy akvaario. Kultakalat kasvavat noin 15 senttimetriä
pitkiksi, mutta silti 3-4 kalan parvi vaatii enemmän kuin 150 litran
akvaarion. Itse en laittaisi enempää kuin kolme kultakalaa esim. 300
litran akvaarioon. Kultakalat uivat hyvin hitaasti, joten muut kalat
samassa akvaariossa ehtivät syödä kaiken ruoan ennen kultakaloja. Muut
kalat repivät kultakalojen huntuja, joten kultakalat sopivat vain
lajiakvaarioon. Kultakalat viihtyvät viileässä vedessä n. 15-23 astetta.
Kultakalat ovat persoonallisia ja niihin voi kiintyä. Ne kuitenkin
sotkevat vettä ottamalla hiekkaa suuhunsa ja puhaltamalla sitä veteen.
Ongelmia voi vähentää hankkimalla karkeaa hiekkaa tai pieniä pyöreitä
kiviä pohjamateriaaliksi. Kultakalat myös repivät kasvit, joten
tukevatekoiset miekkakasvit ovat yksi ratkaisu. Toinen vaihtoehto on
keihäslehdet (anubias). Niitä on useita lajikkeita, mm.
kääpiökeihäslehti, kongonkeihäslehti ja iso keihäslehti. Keihäslehdet
ovat epifyyttejä eli ne viihtyvät parhaiten jos saavat juurtua esim.
kannon päälle. Niitä ei saa istuttaa liian syvälle hiekkaan tai ne
mätänevät. Keihäslehdet viihtyvät myös vähässä valossa ja kukkivat
helposti, mutta ne keräävät helposti levää lehdillensä.
Täplä poseeraa, Täplän kotiakvaario.
Platyt ovat helppoja ja värikkäitä kaloja, jotka synnyttävät eläviä
poikasia. Värivalikoimaa on runsaasti, keltaisia, punaisia ja oransseja
kaloja. Platyjen kanssa viihtyvät mm. miljoonakalat. Tetrat ym kalat
syövät platyjen poikaset, mutta torjuvat liikakansoituksen.
Ei niin mielenkiintoisia kokemuksia ovat olleet seprakalojen,
palettikalojen ja partamonnien lastenkamarit. Seeprakaloja ja
partamonneja syntyi kerrallaan yli sata. Sata kalaa on paljon kaloja,
uskokaa tai älkää. Juju on siinä, että jos niillä ei ole tilaa kasvaa,
ne eivät kasva. Ja jos ne eivät kasva, akvaarioliikkeet eivät huoli
niitä myyntiin, jolloin olet sadan seeprakalan tai sadan partamonnin
onnellinen omistaja. Mutta akvaario, jossa on sata partamonnia, ei saa
vieraitasi henkäisemään ihastuksesta, se saa heidät lähinnä katsomaan
sinua oudosti.
Kalavauvoja on ruokittava kaikkien ravitsemusopillisten sääntöjen
mukaan, jotta ne kasvaisivat isoiksi ja terveiksi. Kun olet ruokkinut
sata partamonni vauvaa pari kolme kertaa päivässä, varmistaen, että
kaikki saavat varmastii ruokaa, ne kaikki sata partamonni vauvaa myös
pissaavat ja kakkaavat. Minulla oli nuo sata partamonnivauvaa kahdessa
viidenkymmenen litran akvaariossa viitisenkymmentä kummassakin, vaihdoin
vettä ämpärillisen kummastakin akvaariosta aamuin illoin neljän
kuukauden ajan ja olin kypsempi kuin kuunaan omien vauvojeni vaippaiän
jälkeen. Masentavinta oli, että vesiarvot olivat tosi huonot koko ajan,
vaikka vaihdoin vettä koko ajan. En tuntenut suurta tuskaa viedessäni ne
akvaarioliikkeeseen.
Palettikalat eivät lisäänny sadoittain, mutta ne ovat hyvin
määrätietoisia vanhempia, jotka hoivaavat hellästi pienokaisiaan. Kaikki
akvaarion kalat saavat kyytiä, jos niistä näkyy pyrstön vilahduskaan.
Eli akvaariossasi uiskentelee palettikala pariskunta poikasineen ja muut
kalat ovat piilossa niiden raivoisilta hyökkäyksiltä jossain. Kun
vanhemmat alkavat suunnitella uutta poikuetta, edelliset ovat niin
isoja, ettei mitkään kalat enää syö niitä. Akvaarioliikkeet eivät halua
niitä ja jokaisella meistä, jopa niillä joilla on paljon ystäviä ja
sukulaisia, tulee vastaan hetki, kun ihmiset alkavat kavahtaa sinut
nähdessään ja vastaavat jo ennenkuin avaat suusi: ei, en halua
palettikaloja. Masentavaa on, kun he alkavat tehdä sen huolellisesti
artikuloiden.
Merivesiakvaario
Minulla oli merivesiakvaario, mutta se oli melko turhauttavaa.
Vedenvaihto oli kallista, loistevaloputket olivat kalliita ja kalat
hyvin herkkiä. Aina kun kala kuoli, oli kuin olisi vetänyt vessasta
satasen.
Merivesiakvaariossa kukoistivat ravut. Niitä tulee aina elävän kiven
mukana ja ne ovat aluksi pieniä ja söpöjä. Sitten ne kasvavat ja
kasvavat ja kasvavat. Ne pitäisi ottaa kiinni ja tappaa, koska ne syövät
kaloja ja lisääntyvät. Se on tietty helpommin sanottu kuin tehty, sillä
ravut ovat hyvin nopeita, niillä on piilopaikat elävissä kivissä,
eivätkä ne taatusti halua tulla tapetuiksi. On oma taiteenlajinsa
viritellä limupullosta rapuloukku, istua yöllä rapujahdissa ja toivoa
onnistuvansa.
Minä luovutin hauskan ja rentouttavan harrastuksen vuoden kokeilun
jälkeen. Suosittelen lämpimästi ihmisille, joilla ei ole tarpeeksi
haastetta elämässään.
Akvaarion hoito
Akvaarion hoito on helppoa, kun muistaa välttää liikaruokintaa ja
vaihtaa vettä säännöllisesti. Vettä tulisi vaihtaa noin kolmannes kerran
viikossa. Samalla lapotaan pohjaa jolloin kalojen ulosteet poistuvat
pohjasta.
Pahinta mitä voi tehdä, on antaa veden huonontua puoli vuotta, vuoden
ja sitten tarmokkuuden puuskassa pestä koko akvaario hiekkoineen
päivineen kerralla. Kaloille vesiarvojen muutos on niin raju, että se on
kuin heittäisi happoa silmille.
Pohjakaloille syötetään pohjatabletteja ja muille hiutaleruokaa.
Viimeinen myyntipäivä kannattaa tarkistaa ruokapurkista. Vaihtelua
tuovat pakastetut surviaisen toukat ja keväällä luonnosta kerätyt
hyttysentoukat. Voit aina ilahduttaa perhettäsi laittamalla
hyttysentoukat rasiassa jääkaappiin.
Eräs varma keino saada huomiota, on heilua haavin kanssa pienten
lätäköiden ympärillä. Jos et ole saanut kylähullun mainetta aikaisemmin,
se on melko taattu keino. Päiväkävelyllä olevien ihmisten on vaikea
hahmottaa lätäköitä tonkivaa hyttystentoukkien keräilijäksi.
Sosiaalisesti helpompaa on tehdä se porukalla.
Toinen tapa ilahduttaa perheenjäseniä on mikromatojen kasvattaminen
etikkakaurapuurossa akvaariolampun päällä. Mikromadot ovat hyvää ruokaa
kalanpoikasille, mutta puuron haju ikimuistoinen.
Noin kolme kertaa vuodessa nostan kaikki kasvit akvaariosta (en
kaloja) ja tarkistan niiden kunnon mustan jätesäkin päällä. Poistan
kuolleet lehdet, karsin rehottavia kasveja, lappoan koko pohjan
järjestelmällisesti ja istutan hyväkuntoiset kasvit takaisin.
Valaistuksen hoidan ajastimella, sillä tropiikin kasvit ja kalat
pitävät säännöllisestä päivärytmistä, jossa yö ja päivä ovat yhtä
pitkiä. Lomahoito on helppoa. Viikon kalat pärjäävät lomaruoalla ilman
hoitoa. Parin viikon lomalla riittää, jos joku käy kerran lisäämässä
lomaruokaa ja varmistamassa akvaarion kunnon. Paaston jälkeen ruokinta
on aloitettava varovasti. Lomahoitajalle kannattaa annostella ruoka
valmiiksi, jottei hän säälistä nälkäisiä kaloja kohtaan ruoki niitä
liikaa. Liikaruokinta voi olla kohtalokasta, jos pohjasta ei lapota
syömättä jäänyttä ruokaa.
Akvaario-ongelmia
Ongelmat johtuvat lähes aina hoitovirheestä. Virhettä yritetään
korjata ja samalla pahennetaan tilannetta.
Säännöllinen veden vaihto pitää kalat terveinä ja vastustuskykyisinä.
Kalat voivat pysyä hengissä huonoissakin vesioloissa, mutta uudet
akvaarioon tuodut kalat yleensä kuolevat. Lääkkeet eivät yleensä paranna
mitään, mutta säännöllisellä vedenvaihdolla sairaatkin kalat paranevat.
Huom! Älä koskaan vaihda enempää kuin puolet vedestä yhdellä kertaa.
Ph:n muutos voi olla kaloille liikaa. On parempi vaihtaa aamulla
kolmannes ja illalla kolmannes kuin illalla puolet. Vesi on ok, jos itse
joisit sitä. Muista, että vesi on kalojen koti.
Lääkkeet voivat myös tappaa hyödyllisen bakteerikannan, jolloin
ollaan nitriittiongelmissa. Kehottaisin välttämään lääkkeitä,
poikkeuksena pilkkutauti, joka ei parane kuin lääkkeillä. Pilkkutauti
iskee yleensä lauantai-iltana, kun kaupat ovat juuri sulkeutuneet.
Pilkkutauti tappaa kalat nopeasti, joten lääkitys on aloitettava heti.
Suosittelen pilkkutauti lääkkeen ostoa arkipäivänä, vaikka sitä ei juuri
silloin tarvitsisikaan. Pilkkutauti leviää kalojen ja kasvien mukana,
joten kannattaa pitää kaloja silmällä muutama päivä uusien hankintojen
jälkeen.
Mitään akvaarioeläimiä, olivatpa ne kaloja tai muita, ei koskaan saa
vetää vessanpöntöstä alas. Se on ehdottomasti eläinrääkkäystä. Helpoin
tapa lopettaa sairas ja kärsivä kala on laittaa se leikkuulaudalle
talouspaperin päälle ja katkaista sen pää terävällä leikkuuveitsellä.
Älä jätä kalaa kitumaan akvaarioon, jos se on parantumattomasti sairas.
Toinen iso ongelma voi muodostua levistä. Syynä on usein
liikaruokinta tai auringonvalo. Kun kaloja ruokitaan liikaa, akvaariossa
on enemmän ravinteita kuin akvaariokasvit käyttävät ja levät pääsevät
kasvuun. Ensiapu on ruokinnan vähentäminen, nopeakasvuisten kasvien osto
ja levää syövien kalojen osto. Intian vesitähdikki, argentiinan
vesirutto, hentokarvalehti, karkeaviuhkalehti ja liuskavesisaniaiset
kasvavat nopeasti ja käyttävät kasvaessaan ravinteita hyväkseen.
Partamonnit syövät viherlevää ja leväbarbit punalevää.
Vihersamennus voi saada kokeneenkin akvaarion omistajan epätoivon
valtaan. Hoitokeinona on ruokinnan lopettaminen viikoksi, akvaarion
peittäminen kokonaan huovalla ja pitäminen täysin pimeänä. Vettä tulee
vaihtaa kerran päivässä viikon ajan vähintään kolmannes. Suodatin on
pestävä päivittäin. Sitten vain toivotaan parasta. Pohjaa on lapottava,
jotta kuolleet levät saadaan pois. Varmista, ettei yksikään auringon
säde osu akvaarioosi aamulla, päivällä eikä illalla.
Akvaarioaiheisia linkkejä:
Helsingin akvaarioseura
Tanskalaisen
akvaariokasvituottajan kotisivut
|
