Pääsivulle

Blogi

Villakoira

Undulaatti

Kanarialintu

Akvaario

Gerbiili

Hamsteri

Hiiri

Rotta

Marsu

Sammakko

Tulilisko

Anolis

Leopardigekko

Harrastukset

 

 


Perheellämme on aina ollut lemmikkejä, jotkut lajit olleet yhden eläimen eliniän, jotkut lajit jääneet pysyvästi.

       PalauteEtsin kotiaNettikauppa

 

AKVAARIO

 

 

Akvaario on parhaimmillaan kuin kaunis taulu. Vesi on kirkasta ja kalat lipuvat akvaariossa kuin tropiikin unelmassa. Akvaario voi rehellisyyden nimessä olla myös vihreä limalammikko. Jos et ole viherpeukalo, ei ehkä akvaarion hoitokaan onnistu.

Onnistumisen salaisuutena on tarpeeksi iso akvaario, liikaruokinnan välttäminen ja säännöllinen hoito. Ihmiset, jotka eivät pidä eläimistä, ihastuvat usein hyvin hoidettuun akvaarioon. Kalat pysyvät altaassaan, eivätkä haise tai ääntele.

Sisustusratkaisuna akvaario voi tuoda elämää kuolleeseen nurkkaan ja valoa pimeään soppeen, missä kasvit eivät viihdy. Takaseinällä oleva akvaario, jonka vieressä on laiskanlinna, suorastaan houkuttelee istumaan hyvän kirjan kanssa rankan päivän jälkeen. Kun ajatukset laukkaavat, akvaarion katseleminen rentouttaa ja rauhoittaa. Kalat elävät omassa hiljaisessa maailmassaan, jossa vallitsee rauha ja tyyneys. Rentouttavaa vaikutusta lisää ilmapumpulla toimiva suutin, joka nostattaa kuplia veteen.

Olen Helsingin akvaarioseuran jäsen ja suosittelen lämpimästi paikallisseuraan liittymistä. Akvaarioseura järjestää huutokauppoja, joissa myydään kaloja, kasveja ja akvaariotarvikkeita. Siellä on myös luentoja akvaarion hoidosta, kaloista ja seuran jäsenten matkoista maailmalla. Keväisin usein lähdetään ötökkäretkelle keräämään hyttysen toukkia.

Akvaarion osto

Aloittelijan kannattaisi hankkia vähintään sadan litran akvaario. Sataviisikymmentä litraa on parempi, kaksisataa hyvä. Iso akvaario antaa anteeksi pienet hoitovirheet. Yli kolmensadan litran akvaarioissa on omat ongelmansa. Lattiat usein painuvat, meillä vanha lautalattia antoi periksi lasten juostessa akvaarion ohi niin, että akvaarioon tuli aitoja laineita. Jouduimme laittamaan lattian ja akvaarion väliin kimpilevyn ja ohuen styroksilevyn heijaamisliikkeen estämiseksi. Vakuutusyhtiöt eivät pidä asiakkaista, joilla on isoja akvaarioita.

Akvaarion maksimi korkeus saisi olla enintään 50 cm. Jos se on sitä korkeampi, loisteputkivalaisimien valo ei riitä pohjaan asti ja kasvit eivät viihdy. Pituus ja leveys ovat makuasioita. Jos leveys on 50 cm, akvaarioon mahtuu taka-alan kasvit, keskiosan kasvit ja etualan kasvit.

Akvaarion voi ostaa uutena tai käytettynä. Itse ostan yleensä käytettynä, sillä aika monen unelmasta on tullut vihreä lammikko. Jos ostat käytettynä, kalavalikoima voi olla hankala. Akvaarion kunto on tarkistettava mahdollisten vuotojen osalta. Älä koskaan osta tyhjää akvaariota. Varmistu suodattimen kunnosta, sillä se on yksi kalleimmista akvaarion hankinnoista.

Akvaariovalaisimen tulee olla riittävä valaisemaan akvaario. Valaisimen tulee yltää akvaarion päästä päähän. Suositus on 0,25-0,5 wattia loistelamppuvaloa vesilitraa kohti eli 200 sadanlitran akvaariossa tulisi olla kaksi 30 watin loisteputkea. Älä koskaan osta kasveille tarkoitettua loistinputkea, ellet aio kasvattaa levää, parempi vaihtoehto on lämminsävy loisteputki, esim. lämmin de luxe. Loisteputkien valaistusteho heikkenee tasaisesti, joten suositeltavaa on vaihtaa putki vuoden välein. Älä kuitenkaan vaihda molempia putkia kerralla, vaan esim. toinen putki kesällä, toinen talvella.

Älä koskaan osta naarmuuntunutta akvaariota. Pienikin naarmu voi aiheuttaa lasiin jännitystä, joka akvaarion siirron yhteydessä pahenee. Vesivahingot voivat olla mittavat.

Jos ostat akvaarion uutena, monet kaupat myyvät valmiita akvaariopaketteja. Akvaariopaketteja on hyviä ja huonoja. Huonoissa on tingitty esim. suodattimen laadusta ja koosta sekä valaisimen koosta. Hyvät ovat kalliita. Akvaariopaketeissa on usein mukana lämmitin, jota ei tarvita keskuslämmitteisissä asunnoissa. Akvaarion suositeltava lämpötila on 24-26 astetta. Valaisin ja suodatin kuitenkin lämmitävät vettä, joten tarkista lämpötila. Aloittelijalle akvaariopaketit ovat kuitenkin helppoja ratkaisuja, osta ensimmäinen akvaariopakettisi luotettavasta liikkeestä.

Akvaarion perustaminen

Sijoita akvaario asunnon pimeimpään nurkkaan, älä koskaan auringon valon ulottuville. Jos sinulla on esimerkiksi pitkä eteinen, akvaario on näyttävä sisustusratkaisu. Makuuhuoneessa akvaarion suodattimen ääni voi olla todella häiritsevä. Ääntä ei kuulu päivällä, mutta yöllä sen hurina on kovaa, siis myös niiden suodattimien, joiden myyjä vakuuttaa olevan hiljaisia.

Löydettyäsi akvaariolle sopiva paikka, varmista lattian ja alustan kestävyys. Sadan litran akvaario voi painaa vesineen ja hiekkoineen pari sataa kiloa. Parketti painuu helposti muutaman sentin, etenkin jos akvaarion alla on metallikehikko. Jos akvaario on iso (yli 200 litraa) ja pelkäät vesivahinkoja, laita lattian ja akvaariokehikon väliin kimpilevy, silloin paino jakaantuu tasaisemmin lattiapinnalle.

Älä koskaan laita akvaariota lastulevykaapin päälle. Paras ratkaisu on esim. Juwelin akvaariokokonaisuus, jossa on akvaario ja valmistajan oma kaappi. Kaappiin voi myös sijoittaa ämpärit ja letkut, kalan ruoat ja sähköjohdot.

Jos ostat akvaarion käytettynä, tuo mukanasi vähintään 1/3 vanhaa vettä mukanasi. Minulla on kymmenen ämpäriä ja niihin kannet. Älä pese hiekkaa äläkä suodatinta. Malta odottaa viikko tai pari ja pese suodatin vasta sitten. Hiekkaa ei tarvitse pestä koskaan. Tarvitset vain letkun ja lapon, jolla voit puhdistaa pohjahiekkaa vedenvaihdon yhteydessä. Jos suodatin joutuu olemaan yli kaksi tuntia ilman sähköä, pese se. Itse irrotan siirron yhteydessä suodattimen viimeisenä ja kytken ensimmäisenä tai laitan sen ämpäriin porisemaan.

Suodattimessa elää Nitrobacter-bakteerien kasvusto, joka hajoittaa nitriitin nitraatiksi. Nitrosomanas-bakteerit muuttavat virtsan ammoniumin nitriitiksi (myrkyllistä) ja Nitrobacter-bakteerit nitriitin vaarattomaksi nitraatiksi (NO3). Nitrobacter-bakteereja on myös pohjahiekassa. Jos tuhoat ne, on akvaarion uudelleen perustaminen vaikeaa, sillä mukana tulleet kalat ylikansoittavat akvaarion, jossa ei ole tarpeellista biologista tasapainoa.

Jos ostat uuden akvaarion, haastavinta on bakteerikasvuston aikaansaanti. Perusneuvo on: kärsivällisyyttä! Uutta akvaariota (kaupasta ostettua) perustaessasi pese uusi hiekka huolellisesti juoksevan veden alla kunnes vesi on täysin kirkasta. Pesuun voit käyttää esim. pesuvatia tai ämpäriä ja suihkua. Laita pesuvatiin litra pari hiekkaa ja suuntaa suihkun suutin hiekkaan. Suihkuta, kunnes vesi on kirkasta. Toista, kunnes olet pessyt kaiken hiekan.

Laita akvaarion pohjalle kasvilannoitetta ja levitä hiekka sen päälle, älä sekoita! Kun hiekka on akvaariossa, levitä sitä edestä taaksepäin, niin että taakse tulee hiekkaa enemmän kuin etualalle. Lisää n. 24 asteista vettä, laita vaikka lautanen tai muovi estämään hiekan painumista. Jos kasvilannoite tulee pintaan, se samentaa vettä usean päivän ajan.

Kun vesi on lisätty, käynnistä suodatin. Sitten on aika sijoitella kivet, kannot ym. haluttuihin paikkoihin. Kun ne ovat paikoillaan, istuta kasvit ilman muoviastioita. Aloita isoimmista kasveista, isot sivuille ja taakse, pienet eteen.

Huom. Älä koskaan kytke suodatinta ajastimen taakse.

Jos akvaario on uusi, osta alussa vain muutama pieni kala, esim. viisi kardinaalitetraa. Malta mielesi noin viikon verran. Kannattava sijoitus on nitriittitesti. Se kannattaa tehdä päivittäin ensimmäisen viikon aikana. Ensin se näyttää nollaa, sitten arvot nousevat kun Nitrosomas -bakteerit aloittavat ammonikain hajoittamisen nitriitiksi. Nitriitti on erittäin myrkyllistä, joten vettä kannattaa vaihtaa päivittäin noin kolmannes, kunnes arvot laskevat jälleen nollaan. Silloin Nitrobacter-bakteerikanta on muodostunut ja nitriitti hajoaa vaarattomaksi nitraatiksi. Nyt on aika ostaa lisää kaloja.

 

Seura-akvaario

Kaloista omia suosikkejani ovat lehtikalat ja tetrat. Ne ovat kotoisin Etelä-Amerikan joista ja ovat näyttäviä seura-akvaariossa. Vaikka lehtikalat ovat kirjoahvenia, ne ovat melko leppoisia, eivätkä helposti pistele poskeensa kaikkea mikä liikkuu. Tetrat ovat värikkäitä ja helppoja parvikaloja. Tällä hetkellä akvaarioni pinnassa uiskentelee myöskin parvi luonnonmuotoisia miljoonakaloja. Ne näyttävät harmailta, mutta tarkemmin katsottaessa, uroksilla on sinistä, punaista, oranssia ja keltaista kyljissään. Miljoonakala urokset kosiskelevat hellittämättä naaraita, joten on hyvä pitää niitä pieni parvi, jossa on yhtä urosta kohti pari kolme naarasta.

Seura-akvaarioon valitaan kaloja omien mieltymysten mukaan. Teemana voi olla esim. Amazon tai Aasia. Etelä-amerikan akvaarioon valitaan tetroja, monnisia ja kirjoahvenia. Vaihtoehtoisesti siellä voisi olla esim. synnyttäviä hammaskarppeja kuten miljoonakaloja, platyja ja miekkapyrstöjä. Aasia akvaariossa voisi olla esim. taistelukala, rihmakaloja ja barbeja.

Nyrkkisääntönä on, että yksi senttimetri kalaa vastaa yhtä litraa vettä. Esim. platy on noin 5 cm pitkä ja vaatii noin viisi litraa vettä. Viiden platyn parvi vaatii noin 25 litraa vettä. Pieniä alle viiden senttimetrin kaloja voi pitää tuplasti, esim. neontetra on noin 4 cm, kymmenen neontetran parvi tarvitsee noin 20 litraa vettä. Vastaavasti isot kalat tarvitsevat enemmän tilaa. Sadan litran akvaarioon ei voi laittaa lehtikaloja, 150 litran akvaarioon pariskunnan.

Kalojen elinvaatimukset on huomioitava jakamalla kalat pintakaloihin, keskiveden kaloihin ja pohjakaloihin. Kalavalinnat on tehtävä tasapainoisesti valitsemalla eri kerroksissa uivia kaloja.

Osa kaloista on parvikaloja, osa reviirikaloja. Reviiriä pitävät kalat käyttäytyvät etenkin kutuaikana agressiivisesti ja stressaavat muut kalat pahimmassa tapauksessa hengiltä jahtaamalla ja näykkimällä niitä. Jotkut kalat, kuten tiikeribarbit repivät pitkärihmaisten kalojen rihmoja. Isot kalat syövät pieniä kaloja. Kaupan pienet söpöläiset voivat kasvaa isoiksi.

Minulla oli kerran kolmensadan litran akvaariossani helmiäistonkija. Kaverini mainitsi, että hänellä on kirjoahvenen poikasia, haluaisinko. Mietin hetken, järkeni sanoi ei, mutta pienen suostuttelun jälkeen, ajattelin kokeilla. Ei kai se nyt niin hankalaa olisi. Pieni tonkija muutti akvaarioni. Jos olet joskus nähnyt tonkijan, tiedät kuinka hellyyttäviä ne ovat. Annoin sille nimenkin, Pete. En ole koskaan ennen sortunut moiseen, lapset ovat ehkä joskus antaneet nimiä kultakaloille. Mutta Pete ansaitsi nimen, se oli persoona.

Aluksi kaikki sujui hyvin. Pete uiskenteli akvaariossa, väisteli vähän isompia kaloja. Se oli tuskin puolet neontetran koosta. Jossain vaiheessa huomasin, että Pete oli kasvanut. No olin vain tyytyväinen, se olikin pitkään ollut pieni, pelkäsin, ettei se saa tarpeeksi ruokaa. Sitten se kasvoi lisää melko nopeasti. Neontetrat olivat siirtyneet asumaan kasvitikeikköihin. Näin Peten ajelevan niitä takaa, mutta koska se oli vain hieman niitä isompi, en ollut huolissani.

Kunnes eräänä iltana kuului korvia vihlova hätähuuto, Äiti! Lapsiperheessä se ei tietenkään ole poikkeava tapahtuma, mutta äänensävy sai minut loikkaamaan metrin ilmaan ja toisen eteenpäin.

Pikku Peteni yritti niellä neontetraa, muttei onnistunut kun se oli liian iso. Pyrstö oli suussa ja neontetran kauhun jähmettämät silmät tuijottivat Peten suusta. Puoli tuntia yritettyään se sai neontetran nieltyä. Lapset todennäköisesti aikuisina psykiatrin sohvalla maatessaan kertovat tarinaa pikku Petestä, joka yritti niellä neontetraa. Tilannetta tutkittuani totesin, ettei se ollut ensimmäinen neontetra, kolmenkymmenen parvesta oli jäljellä kymmenen. Pikku Pete oli kasvanut, mutta neontetrojeni kustannuksella. Neontetrojen jälkeen olisivat menneet koko järjestyksessä kaikki muutkin kalani, kunnes oli ollut vain iso Pete. Tarina päättyi niin, että akvaarioliike huoli Pikku Peten toisen keskenkasvuisen helmiäiskirjoahvenen seuraksi. Heillä olisi ollut myös aikuisia helmiäiskirjoahvenia, mutta silloin pikku Petestä olisi tullut ateria.

Varoitus: jos kaverisi tarjoaa ilmaiseksi kalojaan, älä koskaan ota niitä vastaan, jos et ole aivan varma kalan sopivuudesta akvaarioosi.

Lajiakvaario

Lajiakvaariosta lapsiperheessä voisi olla esimerkkinä kultakala akvaario tai platy akvaario. Kultakalat kasvavat noin 15 senttimetriä pitkiksi, mutta silti 3-4 kalan parvi vaatii enemmän kuin 150 litran akvaarion. Itse en laittaisi enempää kuin kolme kultakalaa esim. 300 litran akvaarioon. Kultakalat uivat hyvin hitaasti, joten muut kalat samassa akvaariossa ehtivät syödä kaiken ruoan ennen kultakaloja. Muut kalat repivät kultakalojen huntuja, joten kultakalat sopivat vain lajiakvaarioon. Kultakalat viihtyvät viileässä vedessä n. 15-23 astetta. Kultakalat ovat persoonallisia ja niihin voi kiintyä. Ne kuitenkin sotkevat vettä ottamalla hiekkaa suuhunsa ja puhaltamalla sitä veteen. Ongelmia voi vähentää hankkimalla karkeaa hiekkaa tai pieniä pyöreitä kiviä pohjamateriaaliksi. Kultakalat myös repivät kasvit, joten tukevatekoiset miekkakasvit ovat yksi ratkaisu. Toinen vaihtoehto on keihäslehdet (anubias). Niitä on useita lajikkeita, mm. kääpiökeihäslehti, kongonkeihäslehti ja iso keihäslehti. Keihäslehdet ovat epifyyttejä eli ne viihtyvät parhaiten jos saavat juurtua esim. kannon päälle. Niitä ei saa istuttaa liian syvälle hiekkaan tai ne mätänevät. Keihäslehdet viihtyvät myös vähässä valossa ja kukkivat helposti, mutta ne keräävät helposti levää lehdillensä.

Täplä poseeraa, Täplän kotiakvaario.

Platyt ovat helppoja ja värikkäitä kaloja, jotka synnyttävät eläviä poikasia. Värivalikoimaa on runsaasti, keltaisia, punaisia ja oransseja kaloja. Platyjen kanssa viihtyvät mm. miljoonakalat. Tetrat ym kalat syövät platyjen poikaset, mutta torjuvat liikakansoituksen.

Ei niin mielenkiintoisia kokemuksia ovat olleet seprakalojen, palettikalojen ja partamonnien lastenkamarit. Seeprakaloja ja partamonneja syntyi kerrallaan yli sata. Sata kalaa on paljon kaloja, uskokaa tai älkää. Juju on siinä, että jos niillä ei ole tilaa kasvaa, ne eivät kasva. Ja jos ne eivät kasva, akvaarioliikkeet eivät huoli niitä myyntiin, jolloin olet sadan seeprakalan tai sadan partamonnin onnellinen omistaja. Mutta akvaario, jossa on sata partamonnia, ei saa vieraitasi henkäisemään ihastuksesta, se saa heidät lähinnä katsomaan sinua oudosti.

Kalavauvoja on ruokittava kaikkien ravitsemusopillisten sääntöjen mukaan, jotta ne kasvaisivat isoiksi ja terveiksi. Kun olet ruokkinut sata partamonni vauvaa pari kolme kertaa päivässä, varmistaen, että kaikki saavat varmastii ruokaa, ne kaikki sata partamonni vauvaa myös pissaavat ja kakkaavat. Minulla oli nuo sata partamonnivauvaa kahdessa viidenkymmenen litran akvaariossa viitisenkymmentä kummassakin, vaihdoin vettä ämpärillisen kummastakin akvaariosta aamuin illoin neljän kuukauden ajan ja olin kypsempi kuin kuunaan omien vauvojeni vaippaiän jälkeen. Masentavinta oli, että vesiarvot olivat tosi huonot koko ajan, vaikka vaihdoin vettä koko ajan. En tuntenut suurta tuskaa viedessäni ne akvaarioliikkeeseen.

Palettikalat eivät lisäänny sadoittain, mutta ne ovat hyvin määrätietoisia vanhempia, jotka hoivaavat hellästi pienokaisiaan. Kaikki akvaarion kalat saavat kyytiä, jos niistä näkyy pyrstön vilahduskaan. Eli akvaariossasi uiskentelee palettikala pariskunta poikasineen ja muut kalat ovat piilossa niiden raivoisilta hyökkäyksiltä jossain. Kun vanhemmat alkavat suunnitella uutta poikuetta, edelliset ovat niin isoja, ettei mitkään kalat enää syö niitä. Akvaarioliikkeet eivät halua niitä ja jokaisella meistä, jopa niillä joilla on paljon ystäviä ja sukulaisia, tulee vastaan hetki, kun ihmiset alkavat kavahtaa sinut nähdessään ja vastaavat jo ennenkuin avaat suusi: ei, en halua palettikaloja. Masentavaa on, kun he alkavat tehdä sen huolellisesti artikuloiden.

Merivesiakvaario

Minulla oli merivesiakvaario, mutta se oli melko turhauttavaa. Vedenvaihto oli kallista, loistevaloputket olivat kalliita ja kalat hyvin herkkiä. Aina kun kala kuoli, oli kuin olisi vetänyt vessasta satasen.

Merivesiakvaariossa kukoistivat ravut. Niitä tulee aina elävän kiven mukana ja ne ovat aluksi pieniä ja söpöjä. Sitten ne kasvavat ja kasvavat ja kasvavat. Ne pitäisi ottaa kiinni ja tappaa, koska ne syövät kaloja ja lisääntyvät. Se on tietty helpommin sanottu kuin tehty, sillä ravut ovat hyvin nopeita, niillä on piilopaikat elävissä kivissä, eivätkä ne taatusti halua tulla tapetuiksi. On oma taiteenlajinsa viritellä limupullosta rapuloukku, istua yöllä rapujahdissa ja toivoa onnistuvansa.

Minä luovutin hauskan ja rentouttavan harrastuksen vuoden kokeilun jälkeen. Suosittelen lämpimästi ihmisille, joilla ei ole tarpeeksi haastetta elämässään.

Akvaarion hoito

Akvaarion hoito on helppoa, kun muistaa välttää liikaruokintaa ja vaihtaa vettä säännöllisesti. Vettä tulisi vaihtaa noin kolmannes kerran viikossa. Samalla lapotaan pohjaa jolloin kalojen ulosteet poistuvat pohjasta.

Pahinta mitä voi tehdä, on antaa veden huonontua puoli vuotta, vuoden ja sitten tarmokkuuden puuskassa pestä koko akvaario hiekkoineen päivineen kerralla. Kaloille vesiarvojen muutos on niin raju, että se on kuin heittäisi happoa silmille.

Pohjakaloille syötetään pohjatabletteja ja muille hiutaleruokaa. Viimeinen myyntipäivä kannattaa tarkistaa ruokapurkista. Vaihtelua tuovat pakastetut surviaisen toukat ja keväällä luonnosta kerätyt hyttysentoukat. Voit aina ilahduttaa perhettäsi laittamalla hyttysentoukat rasiassa jääkaappiin.

Eräs varma keino saada huomiota, on heilua haavin kanssa pienten lätäköiden ympärillä. Jos et ole saanut kylähullun mainetta aikaisemmin, se on melko taattu keino. Päiväkävelyllä olevien ihmisten on vaikea hahmottaa lätäköitä tonkivaa hyttystentoukkien keräilijäksi. Sosiaalisesti helpompaa on tehdä se porukalla.

Toinen tapa ilahduttaa perheenjäseniä on mikromatojen kasvattaminen etikkakaurapuurossa akvaariolampun päällä. Mikromadot ovat hyvää ruokaa kalanpoikasille, mutta puuron haju ikimuistoinen.

Noin kolme kertaa vuodessa nostan kaikki kasvit akvaariosta (en kaloja) ja tarkistan niiden kunnon mustan jätesäkin päällä. Poistan kuolleet lehdet, karsin rehottavia kasveja, lappoan koko pohjan järjestelmällisesti ja istutan hyväkuntoiset kasvit takaisin.

Valaistuksen hoidan ajastimella, sillä tropiikin kasvit ja kalat pitävät säännöllisestä päivärytmistä, jossa yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Lomahoito on helppoa. Viikon kalat pärjäävät lomaruoalla ilman hoitoa. Parin viikon lomalla riittää, jos joku käy kerran lisäämässä lomaruokaa ja varmistamassa akvaarion kunnon. Paaston jälkeen ruokinta on aloitettava varovasti. Lomahoitajalle kannattaa annostella ruoka valmiiksi, jottei hän säälistä nälkäisiä kaloja kohtaan ruoki niitä liikaa. Liikaruokinta voi olla kohtalokasta, jos pohjasta ei lapota syömättä jäänyttä ruokaa.

Akvaario-ongelmia

Ongelmat johtuvat lähes aina hoitovirheestä. Virhettä yritetään korjata ja samalla pahennetaan tilannetta.

Säännöllinen veden vaihto pitää kalat terveinä ja vastustuskykyisinä. Kalat voivat pysyä hengissä huonoissakin vesioloissa, mutta uudet akvaarioon tuodut kalat yleensä kuolevat. Lääkkeet eivät yleensä paranna mitään, mutta säännöllisellä vedenvaihdolla sairaatkin kalat paranevat. Huom! Älä koskaan vaihda enempää kuin puolet vedestä yhdellä kertaa. Ph:n muutos voi olla kaloille liikaa. On parempi vaihtaa aamulla kolmannes ja illalla kolmannes kuin illalla puolet. Vesi on ok, jos itse joisit sitä. Muista, että vesi on kalojen koti.

Lääkkeet voivat myös tappaa hyödyllisen bakteerikannan, jolloin ollaan nitriittiongelmissa. Kehottaisin välttämään lääkkeitä, poikkeuksena pilkkutauti, joka ei parane kuin lääkkeillä. Pilkkutauti iskee yleensä lauantai-iltana, kun kaupat ovat juuri sulkeutuneet. Pilkkutauti tappaa kalat nopeasti, joten lääkitys on aloitettava heti. Suosittelen pilkkutauti lääkkeen ostoa arkipäivänä, vaikka sitä ei juuri silloin tarvitsisikaan. Pilkkutauti leviää kalojen ja kasvien mukana, joten kannattaa pitää kaloja silmällä muutama päivä uusien hankintojen jälkeen.

Mitään akvaarioeläimiä, olivatpa ne kaloja tai muita, ei koskaan saa vetää vessanpöntöstä alas. Se on ehdottomasti eläinrääkkäystä. Helpoin tapa lopettaa sairas ja kärsivä kala on laittaa se leikkuulaudalle talouspaperin päälle ja katkaista sen pää terävällä leikkuuveitsellä. Älä jätä kalaa kitumaan akvaarioon, jos se on parantumattomasti sairas.

Toinen iso ongelma voi muodostua levistä. Syynä on usein liikaruokinta tai auringonvalo. Kun kaloja ruokitaan liikaa, akvaariossa on enemmän ravinteita kuin akvaariokasvit käyttävät ja levät pääsevät kasvuun. Ensiapu on ruokinnan vähentäminen, nopeakasvuisten kasvien osto ja levää syövien kalojen osto. Intian vesitähdikki, argentiinan vesirutto, hentokarvalehti, karkeaviuhkalehti ja liuskavesisaniaiset kasvavat nopeasti ja käyttävät kasvaessaan ravinteita hyväkseen. Partamonnit syövät viherlevää ja leväbarbit punalevää.

Vihersamennus voi saada kokeneenkin akvaarion omistajan epätoivon valtaan. Hoitokeinona on ruokinnan lopettaminen viikoksi, akvaarion peittäminen kokonaan huovalla ja pitäminen täysin pimeänä. Vettä tulee vaihtaa kerran päivässä viikon ajan vähintään kolmannes. Suodatin on pestävä päivittäin. Sitten vain toivotaan parasta. Pohjaa on lapottava, jotta kuolleet levät saadaan pois. Varmista, ettei yksikään auringon säde osu akvaarioosi aamulla, päivällä eikä illalla.

Akvaarioaiheisia linkkejä:

Helsingin akvaarioseura

***

Puutarhablogini (Metsäpuutarha, ruukkupuutarha, takapiha, huonekasvit)